Rokotuksista

Vaikka olin päättänyt olla kirjoittamatta rokotuksista, kirjoitan kuitenkin. Tampereella käynnistettiin eilen toiseen riskiryhmään kuuluvien rokotukset. Kaksi riskiryhmään kuuluvaa ystävääni ja toisen ikänsä puolesta rokotettaviin kuuluva aviomies saivat rokotukset. Tuntuu huojentavalta, sillä olen ollut heidän seurassaan jatkuvassa pienessä jännitystilassa. Olen pelännyt tietämättäni tartuttavani taudin heihin (toinen riskiryhmäläinen on tosin tehnyt lähityötäkin). Nämä ihmiset ovat kuuluneet koronakuplaani, niihin joita olen pandemian aikana tavannut.

Uusi suunnitelma rokotusten kohdentamisesta tiettyjen kriteerien mukaan sen jälkeen kun riskiryhmät on rokotettu, on minulle mieluinen. Eri asia sitten vaikuttaako se enää epidemian kulkuun.

Tiedän, että pääkaupunkiseudun tilanne on vaikein ja sinne tarvitaan rokotteita mieluiten heti, mutta tunteilleen ei voi mitään.  Tässä toimii joku alkukantaisempi vietti, tarve suojella itseään ja läheisiään. 

Hämmästyksekseni löydän itsestäni oman isäni, joka lapsuudessani jurnutti Helsinki-keskeisyydestä (inhosin sitä valitusta). Helsinkiin kasaantuu paljon sellaista, josta pikkukaupungeissa voidaan vain haaveilla, kuten valtaa, korkeatasoista kulttuuria ympäri vuoden, museoita, parhaita ravintoloita, isoja tapahtumia, koulutus- ja työpaikkoja, toisaalta asuminen on kallista, on ruuhkaista ja nyt tämä pandemia koettelee pääkaupunkia huomattavasti kovemmin kuin vaikka Iisalmea. 

Teininä olisin ollut varmasti sitä mieltä, että Suomen osuus rokotteista pitää jakaa köyhiin maihin ja heti. Niin altruistinen olisin silloin ollut ja tämmöinen paska minusta on tullut. Saa haukkua. Kyyristyn valmiiksi tuohon pöydän alle suojaan.