Minulle tuli tänä aamuna paha mieli, sillä olin loukannut vegaanijutullani entistä maanviljelijää, vaikka se ei ollut tarkoitus. Isäni vanhemmat hankkivat niukan elantonsa viljan viljelystä, karjan hoidosta ja metsästä. Heillä oli muutama lehmä, kanoja ja sika, kunnes pellot pistettiin pakettiin ja karjasta luovuttiin.
Ihan varmasti turkistarhaajakin tekee mielestään hyvää ja tärkeää työtä,
vaikka en pidä turkiksia tarpeellisina. Hän loukkaantuu, jos sanon
näin, sillä se on hänen ammattinsa. Mahdollisesti hänen vanhempansa ovat
tehneet samaa työtä.
Sama koskee kirjailijoita. Jos kirjallista tuotostani sanotaan paskaksi, tulkitsen asiaa niin, että olen paska. Saan kyllä itse arvostella sitä, mutta muiden kritiikistä pahastun.
Olen aina arvostanut lääkärin ammattia. Nyt katson terveydenhuoltoa eri näkökulmasta ja näen enemmän puutteita kuin ollessani kaikessa sisällä, mutta loukkaannun edelleen herkästi jos lääkäreitä arvostellaan.
Se mitä tekee ammatikseen on pakosta niin tärkeä osa minuutta, että jos työtäsi parjataan, se tuntuu samalta kuin sanottaisiin, että olet huono
ihminen. Koskee niin opettajia, sairaanhoitajia kuin maanviljelijöitä.
Kaikkia, joille oma työ on tärkeää.
3 kommenttia:
Minustakin oma ammatti, opettaja, on erittäin tärkeä, mutta olen nähnyt, että opettajissa on monenlaista väkeä. Ehkä nykyään pääsykoekarsinnat ovat joka alalla paremmat kuin ennen, mutta nuoruudestani muistan kyllä älyttömän huonoja opettajia ja lääkäreitä.
Se kyllä sieppaa, jos puhutaan ennakkoluuloisesti ja leimaavasti koko ammattiryhmästä, esim. naisopettajien ulkonäöstä (tätimäisiä) ja arvostuksista (konservatiivisia) ja lääkärien kohdalla varmaan siitä, miten rikkaita ovat.
Nyt loukkaannun siitä, että eläkeläisistä puhutaan yhtenä homogeenisena ryhmänä. Kuin eläkeläisyys määrittäisi ihmisen kokonaan, eikä eläkeläisyyttä edeltävää elämää otettaisi ollenkaan huomioon.
Entisaikaan moni on tehnyt työtä lähinnä pakon sanelemana ja ammatit ovat periytyneet "isältä pojalle" ihan käytännön syistä. Nyky-Suomessa teoriassa kuka tahansa voi kouluttautua miksi tahansa eikä kenenkään tarvitse olla turkistarhaaja vastoin tahtoaan.
Elämä on valintoja, ja valintojaan - niitä huonojakin - voi tietenkin yrittää selitellä parhain päin. Kaikki työ ei silti ole hyödyllistä, tarpeellista tai yhteiskunnan kannalta edes yhtä arvokasta. Osaa olemassa olevista ammateista voi pitää jopa vahingollisia.
Yksilön kannalta loukkaantuminen on puolestaan hyvin terapeuttista!
Lähetä kommentti