Kuntosaliryhmän paluu

Kirjailijoilta kysytään usein onko jotain uutta tulossa. Olen itsekin kysynyt. Se tuntuu yhtä kiusalliselta kuin sukulaiset, jotka kysyivät, miten koulussa menee tai kollegat jotka utelivat erikoislääkäritentistä. Katson kateellisena kustantamoni kirjailijaa, joka julkaisee uuden romaanin vuosittain. Julkaisu ei riipu ainoastaan kirjailijasta. 

Erikoistuin aikoinaan KYS:ssä sisätauteihin ja siellä kulki sellainen urbaanilegenda, ettei kukaan sairaalan erikoistuva ollut koskaan reputtanut kyseistä erikoistumistenttiä. Olin siis todella hermona ennen tenttiä ja lainasin sairaalan kirjastosta vielä edeltävänä iltana pinon tenttikirjoja. Pääsin onneksi läpi. 

Teetätin jonkunlaisen hömppä-DNA-testin, kun sain 39 eurolla. Kiinnostavampaa kuin testin vastaus etnisyydestä ovat tuntemattomien sukulaisten huolella tekemät sukupuut, jotka ulottuvat useamman sukupolven taakse. Minulla ei ole hienoja sukulaisia, mutta on kiinnostavaa katsoa taakseen. Saan olla tuollaisen sukupuun osanen. 

Kuntosaliryhmä käynnistyi Nääshallissa. Meitä oli viisitoista kypsässä iässä olevaa kuntoilijaa pienissä tiloissa ja ensi viikolla kuulemma lisätään osallistujamäärää kahteenkymmeneen. Tuntui jotenkin vapauttavalta. Oltiin ihan kuin ennen koronaa. 

 

Taustalla soi Tom Jonesin "It's not unusual" ja entisen pankinjohtajan näköinen mies kertoi minulle käyneensä aikoinaan Tom Jonesin konsertissa Tampere-talossa, kun oli saanut pankista ilmaiset liput. Kysyin, heittelivätkö naiset pikkuhousuja lavalle. Mies ei vastannut. Tom Jones on kuulemma edelleen elossa, mutta hänen vaimonsa on kuollut. Olikohan mies kuitenkaan ollut pankijohtaja, näytti liian kiltiltä. Pankin palveluneuvoja? Oliko treenipaitakin vähän rispaantunut? 

Joka tapauksessa, nyt on vihdoin se kuuluisa uusi normaali!