perjantai 4. helmikuuta 2022

Mansikki

Vegaanihaaste loppui, mutta lihansyöjäksi ei taida olla paluuta, vaikka en mitenkään ehdoton olekaan. Vegaanisen ruoan valmistaminen on oikeastaan mielenkiintoinen uusi harrastus. 

Haasteen myötä sain päivittäin tsemppausviestin, joka sisälsi ruokaohjeita, tietoa tuotantoeläinten kohtelusta ja ruoan ilmastovaikutuksista. Linkkejä erilaisiin webinaareihin, joihin en osallistunut.

Nyt tiedän, että 80 prosenttia Suomeen tuodusta soijasta menee siipikarjan ja lohien rehuksi (toisesta lähteestä luin, että tuodusta soijasta peräti 95 prosenttia käytetään eläinrehuksi). Joten sademetsää ei suinkaan hävitetä ituhippien vuoksi.

Jugurtista ja juustosta luopuminen on ollut hankalinta. Hyvä muistaa, että saadaksemme juustoa ja jugurttia lehmät pitää saattaa tiineeksi. Juomme maitoa, joka on tarkoitettu vasikalle. Vauveli itkee jossain erotettuna emostaan. Lehmistä on tehty niin tuottavia, että niiden nivelet ovat kipeät. Mansikit ja Mustikit päästelevät suolistostaan metaania, joka on kamala myrkky. Peltojen raivaaminen heinän kasvatukseen on pahasta ilmastolle.  

Voisin vielä kirjoittaa, että lehmät ovat yksilöitä ja niillä on luonne. Liian temperamenttiset lehmät joutuvat teuraalle, sillä ne ovat työsuojeluriski. 

Koira ei ole ainoa sympaattinen ja fiksu eläin, jopa kanat ovat fiksuja, vaikka olen luullut niitä eläinten apukoululaisiksi*. 

Vegaaniruokavalion eduista voisi pitää ihan omaa blogiaan, mutta jätän aiheen käsittelyn tähän, joten pysykää kanavalla.  Kepulaisetkin!

*Apukoulu oli joskus aikoinaan "älyllisessä kehittyneisyydessään viivästyneiden lasten koulu".

5 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Harmi kun ei pääse Biorexiin katsomaan uutta dokumenttia Cow Luma -lehmästä, josta oli Hesarissa juttu. Silläkin on/oli kuulemma ärhäkkä luonne, joka elokuvantekijää miellytti, vaikka katse onkin lempeä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Samaa mietin, kun luin Hesaria. Ehkä se tulee yleisempäänkin jakeluun myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole mitään syytä olettaa, etteivätkö ihan kaikki eläimet, niin kanat kuin kalatkin, olisi fiksuja! Miten muuten ne olisivat pärjänneet ja säilyneet lajeina sukupolvesta ja vuosituhannesta (jotkut jopa vuosimiljoonasta) toiseen?!

Yksilötasolla eri lajien edustajien älykkyystaso toki vaihtelee, mutta niinhän se vaihtelee meillä ihmisilläkin!

Kun katsoo kanaa suoraan silmiin, kana vastaa katseeseen aivan kuten kuka tahansa ymmärtävä ja järjellinen olento. Kiusattujen tehotuotantokanaloiden asukkien silmissä asuu kuitenkin vain samanlainen kärsimys ja apatia kuin keskitysleirivangeilla, joiden elämästä on riistetty kaikki merkitys ja mielekkyys.

Anonyymi kirjoitti...

Olen eläkkeellä oleva viljelijä. Viljelin mansikoita, herukoita, vadelmia, viljaa ja perunoita. Vanhemmillani oli aikoinaan lypsykarjaa. Näitä viljelijöitä loukkaavia kirjoituksia saa lukea viikottain ja aina tulee kyyneleet silmiin.
Ulkomailtako pitäisi ruoka tuoda? Aiheuttaako ruuan tuotanto muissa maissa vähemmän ilmastohaittoja? Viljelijät tekevät parhaansa pitääkseen ilmaston mahdollisimman puhtaana. Lehmien pieruille he eivät mahda mitään.

Olen lukenut molemmat kirjasi ja tykkäsin.

Terveisin kepulainen

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Tarkoitus ei ole loukata ketään. Isäni vanhemmilla oli pientila ja eläimiä kohdeltiin hyvin. Ihmisten pitäisi vähentää eläinperäisten tuotteiden käyttöä ilmaston vuoksi, sen sijaan se vaan lisääntyy. Soijaa ei Suomessa voine viljellä, mutta muita kasvipohjaisia proteiineja kyllä.