Vappu on taas vietetty, ja hämmästyttävää kyllä, elossa ollaan. Kävin oikein kivoilla vappuetkoilla, joissa oli paljon toimittajia, kuohuviiniä, munkkeja ja teekkarisimaa. Vappuaattona olin tutummassa porukassa, tarjottiin kuohuviiniä ja hyvää ruokaa.
Eilen kävin Hatanpäällä kävelemässä ja pyyhin keittiöstä yläpölyt (sen tahman, jota kertyy keittiön kappien päälle). Tänään menen kuntosalille. Huomenna vesijumppaan. Kohti säntillisempää elämää siis. Kuuntelin lenkillä Riikka Suomisen podcastia Suuri rakkaushuijaus, suosittelen, jos uudet erilaiset, ehkä vähän anarkistisetkin ajatukset parisuhdeasioista kiinnostavat. Ihan vaikka vaan teoreettisessa mielessä.
Taloni yhtiökokouksessa pohditaan toistuvasti puutteellista roskien lajittelua, sillä sekajäteroskiksien tilavuus ei tahdo riittää. Riittäisi, jos roskat lajiteltaisiin oikein.
Talossa on paljon pieniä asuntoja ja vuokralaiset vaihtuvat tiuhaan. Eilen löysin roskasäiliöiden vierestä imurin ja silityslaudan. Jokin aika sitten aitaan nojasi kookas peili. Kyllä niistä tavaroista saisi hiljalleen koottua itselleen kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin.
Nyt porraskäytävän ilmoitustaululle on ripustettu lappu, että asukkaat ovat vieneet roskiaan kirjaston roskasäiliöihin. Niin ei saisi tietenkään toimia. Odotan jännityksellä roskakeissin seuraavaa vaihetta.
Kuura ja karkaileva isomummo -lastenkirjaa on nyt tilattu 29 kirjastoon, joten sitä voi varata, jos kiinnostaa. Arvioitu julkaisupäivä on 12. lokakuuta.
5 kommenttia:
Meidän talossa on myös kaikenlaista draamaa. Supistaan, että eräs asukas on sen jälkeen kun tuli asuntokohtaiset vesimittarit alkanut käydä saunaosastolla suihkussa ja yölläkin saunan vessassa säästösyistä. No, sitten on kaksi nuorta miestä, jotka pitävät jatkuvasti autojaan vieraspaikoilla, vaikka oman paikan saa alle kympillä kuukausi. Mieheni joutuu taloyhtiön puheenjohtajana selvittelemään näitä asioita. Aiemmin on ollut paljon pahempaakin, mutta kaikesta on onneksi selvitty.
Olen varannut kirjasi.
Meillä rötköttää roskakatoksessa tälläkin hetkellä sohva, kaksi lipastoa, jalkalamppu sekä pahvilaatikollinen kaikenlaista epämääräistä sälää (kurkkasin lootaan ja katsoin). Ja on siellä myös se pakollinen imuri! Jostain syystä ihmiset eivät selvästikään halua viedä vanhoja pölynimureitaan uusiin asuntoihinsa.
Kierrättämisen kanssakin tuntuu olevan vähän niin ja näin - ellei kierrättämisenä pidetä nimenomaan sitä, että kaikki roina roudataan roskakatokseen. Taloyhtiö sitten kierrättää eteenpäin jäteasemalle...
Ihan fiksun ja kiinnostavan oloinen nainen on Riikka S teoreettisessa mielessä.... Tosin en malta olla haastamatta joitain hänen näkemyksiään. Katsotaan asiaa hieman isommalla pensselillä, evoluutiobiologian kautta. Kuulin kerran hyvän esitelmän asiasta radiossa,
että korkeammilla eläimillä on kaksi lisääntymisstrategiaa. Että geenit välitetään pienelle joukolle jälkeläisiä joista myös uros pitää huolta, tai koetetaan levittää geenit lavealle ja annetaan naaraiden pitää huolta jälkeläisistä (donjuan-tyypit). Nämä strategiat kilpailevat keskenään myös homo sapiensilla.
Sapiens naaraalla on biologisesti suuri valta siihen kuka pääsee siittämään. Tästä poikkeaminen on kovin paheksuttu tilanne meilläkin, kuten hyvin on jopa kirjoitettu lakiin, ei vain biologiaan. Jos yhteiskunta menee siihen että parisuhdeuskollisuus romutetaan niin ketkä urokset saavat jälkeläisiä (ne donjuan-tyypit, jotka usein ovat alfauroksia ...) ja me omegat jäämme lehdellä soittelemaan. Valitettavasti Riikan visio on askel tähän suuntaan. En ole suuresti sellaisen yhteiskunnan fanittaja, vaikka niin fiksu ja kiinnostava nainen onkin esittämässä
Minusta Riikka Suomisen ajatukset ovat kiinnostavia, itse en voisi elää missään polyamorisessa suhteessa, sillä olen turvallisuushakuinen (en voisi elää minkäänlaisessa suhteessa, näin ainakin tällä hetkellä ajattelen). Ajatellaan, että alfaurokset tai sellaisiksi itsensä luokittelevat pyrkivät levittämään geenejään mahdollisimman laajalle. Minusta sillä ei ole mitään tekemistä Suomisen ajatusten kanssa. Suominen sanoo, että avioeron sijaan ihmiset voisivat kenties elää avioliitossakin hieman vapaammin ja itsenäisemmin, voisi olla omia ystäviä (vastakkaistakin sukupuolta) ja vaikka oma makuuhuone. Hän ajattelee, että liika läheisyys vuosien mittaa vie kipinän ihmisten väliltä. Minusta se on ihan mielenkiintoista. Mietin myös, olisiko oma ero ollut väistettävissä. Toisaalta Suominen on sitä mieltä, ettei ero ole surullinen asia, eikä eronneen tarvitse kokea itseään epäonnistuneeksi. Ajattelen yhä enemmän, että ystävät ovat tärkeitä, eikä pelkästään parisuhde.
Juu ja se roskajuttu ei lopu koskaan. Nyt muuten pihalle tulee roskalava, johon saa laittaa kaiken tarpeettoman ja kierrätykseen kelpaamattoman paitsi ongelmajätteet.
Lähetä kommentti