Vihaan kesää. Pitäisi nauttia koko ajan. Ei saisi olla sisällä, vaikka mieli tekisi. Pelottaa, että myöhästyy jostakin ja myöhästyykin. Huomaa festivaalit vasta kun ne ovat ohi ja niistä intoillaan somessa. Kun lopulta herää kesään, kesäkahvilat suljetaan, soittajat pakkaavat soittimensa, taulut revitään taidenavettojen seiniltä, kesäteatterien esiriput laskeutuvat ja järviin on kertynyt sinilevää.
Hilpeät seurueet kirmailevat kaupunkien puistoissa, lapsetkin on otettu mukaan. Kesäterassit täyttyvät nauravista lomalaisista. Nurmikoille levitetään viltit ja pastasalaatit ja pois lähtiessä jätetään jälkeen yksinäinen oluttölkki, pala talouspaperia ja pari kertakäyttöhaarukkaa.
Talvella sentään piiloudutaan sisätiloihin.
Opiskeluaikoina viihdyimme suurissa äänekkäissä ryppäissä. Perheen kanssa tavattiin muita perheitä, joihin tutustuttiin lasten kautta. Enää ei ole pieniä lapsia ja opiskelukaverit ovat levinneet ympäri maata. Elizabeth Strout vertaakin romaanissaan Lucy meren rannalla ihmisiä toisiinsa osuviin pingispalloihin. Ne vain koskettavat toisiaan ja leviävät sitten minne sattuu.
Hyvää kesää kaikille.
13 kommenttia:
Joo, sellaista se on, välistä hermostuttavaa, koska kesään liittyy niin paljon odotuksia ja velvollisuuksia. Kesällä pitäisi käydä tapahtumissa ja myös tavata kaikki sukulaiset ja tutut, kutsua kotiin tai mökille, vaikka talvi on niin paljon pitempi ja tylsyydessään sopivampi aika tavata ihmisiä ja viihdyttää toisiaan.
Sanoma- ja aikauslehtien kesäliitteet heitän pois, koska ne säilytettyinä alkavat fomoilla, mistä kaikesta jää paitsi. Nuo lehdet ja monet somevaikuttajat tekevät tapahtumien lisäksi listoja kesäruuista ja kesäkirjoista, ääh.
En oikein ymmärrä miksi kesällä pitäisi lukea erilaisia kirjoja kuin talvella. Dekkareita ja viihdettä. Eikös niitä kannattaisi paremminkin lukea pimeinä talvi-iltoina?
Oikeasti minulla on lippu tamperelaiseen Festivaali festivaali -tapahtumaan, kuusi lippua Tampereen teatterikesään ja olen lähdössä Kaustisellekin. Sara Hildenillä on kesänäyttely, Tampereella avattiin Purkutaidetalo ja taidemuseoon aukeaa Vuoden nuori taiteilija -näyttely.
Luen juuri tuota Elizabeth Stroutin kirjaa Lucy meren rannalla ja vaikka se onkin paljon vanhan toistoa, niin rakastan sitä. Strout on syntynyt samana vuonna kuin minä.
Kesäheila ja kesäkissa (kerro Kertulle!)... kesä on niin lyhyt, että tietty kevytmielisyys ja lyhyet suhteet sallitaan.
Olen samaa mieltä lukemisista, miten se voi olla säästä kiinni, mitä lukee. Jos lämpimällä ilmalla kuuluu lukea vain kevyttä, niin eihän sitten lämpimän ilmanalan maiden kirjailjoiltakaan voisi odottaa mitään vakavampaa kirjallisuutta.
Nuorempana kesä oli mukavaa, valoisaa ja lämmintä, ei huolta mistään. Edes teini-ikäisinä jolloin oltiin kesätöissä, ei harmittanut, vaikkei kaikkialle ehdittykään eikä päästy.
Kesällä kuului olla hellettä, aurinkoa, sadepäivä oli pyrstöstä, piti ruskettua, kräämillä millä hyvänsä tai vaikka ilman.
Se, joka väitti, että kesä on kamalaa aikaa, sai kyllä haukut tai omituisen maineen, kesästähän piti kaikkien nauttia, sitähän odotettiin syyskuusta toukokuun loppuun.
Aikuisiällä tuli eteen se, ettei ruskettumisessa ole mitään järkeä, ettei enää pysty makaamaan paikallaan auringossa tuntitolkulla. Kesään satsattiin järjetön määrä odotuksia, sitten kesällä sinne - auta armias, jos satoi tai oli kalsa eikä voitukaan. Tai tänne - mutta seura petti tai kuljetus tai joku sairastui tai jotain.
Kesästä tuli melkein ahdistus ja helle muuttui painajaiseksi, kaikkia se ei todellakaan helli.
Näillä kypsillä kymmenillä en paljoa ulkoile, en kaipaa rusketusta, hyvä meikki antaa kyllä väriä, mökeillä en viihdy enkä vieraile kesäpaikoissa, missä ulkohuussi ja kantovesi. Olemme välttyneet monista kesämenoista sillä, että meillä on koiria, niitä ei voi jättää yksin eikä ottaa föliin.
Minä ymmärrän pärfekt sinua ja kaikkia, jotka eivät hurraa hillittömästi kesälle, talvi on monin osin antoisampaa tapahtumallisestikin.
Erään ystäväni kanssa olemme suunnitelleet torikahveille menoa jo useana kesän, en tiedä toteutuuko koskaan, minulle on 20+ jo turhan kuuma, hänelle 30+ alkaa olla sopivaa.
Osuit suoraan suoneen. Juuri kaikkien teidän mainitsemien asioiden takia vihaan kesää. Nyt vieläkin enemmän kun en saisi edes kukkia kastella kuin yöllä tai aamuyöstä, koska ollut melanooma. Olen ikäni paahtanut itseäni ja koska olen luomublondi tämä on kakkaa. Saan happea vasta kun elokuun illat saapuvat.
Ja pitäisi olla niin pirteä ja käydä kaiken maailman tapahtumat. Kesä ei enää ole mun juttuni, syyskesä sitäkin enemmän.
Yritetään kestää♥♥
Eipä tuota nuorena ymmärtänyt, ettei kannattaisi viettää aikaansa auringossa. Parilla ystävälläni on melanooma. Minäkin pidän loppukesästä ja alkusyksystä myös!
Voi ei, vain naisia tässä blogissa. No olen kyllä (ollut) kahden muunkin naisen seuraaja. Tuli ihan houkutus lukea tuo Lycy-kirja. Toivottavasti kukaan ei näe minua se kädessä, se vaikuttaa jotenkin naisten kirjallisuudelta. Minusta kesä on hyvä. Paljon parempi kuin jos ei olisi kesää. Nuorena aina kesän alussa, näitä aikoja siis, tuli vahva pyrky että tänä kesänä löydän tyttöystävän. Ja niinpä sitten eräänä kesänä löysin. Nyt voi noita aikoja jo muistella leppeydellä, vaikka silloin se tuntui haasteelta, tavoitteelta, ja nyt tässä jo odotellessa lapsenlapsia. Enää ei tarvitse tavoitella muuta kuin että nurmikko kasvaisi hyvin.
Ja vielä kommentti edelliseen, kyllä tosielämässäkin voi tavata kadulla romanttisen suhteen. Serkulleni kävi niin, ihan näyteikkunoita katsellessa. Ja sitten menivät naimisiin. Saivat lapsen. Ikävä kyllä ovat eronneetkin. Tämä siis vuosikymmeniä ennen mitään some tindereitä.
Auvo T, ja sen romanttisen ja ikiliekissä palavan suhteen voi kohdata vaikka ratsastusnäytöksessä. Katseemme kohtasi yli väen ja se olikin sitten menoa. Ensi vuonna 40 vuotta tapaamisesta. "Rakkaus on älyllinen kohtaaminen hänen kanssaan, jota kohden veresi kiehuu." - Aksel Sandemose -
Kyllä mies voi lukea Elizabeth Stroutia, hän on peräti Keltaisen kirjaston kirjailija. Keltaisessa kirjastossa julkaistaan monia Nobel-kirjailijoita. Kannattaa lukea, mitä naiset kirjoittavat.
Elämä on nykyään sellaista suorittamista, kesät talvet. Suorituksista on lisäksi syytä raportoida sosiaalisissa mediassa, koska noteeraamatta jäänyt suoritushan ei ole suoritus eikä mikään.
Tuo on totta. Mieluiten makoilisin sohvalla, mutta sitä ei voi kertoa somessa ihan joka päivä.
Olen niin facen orja, että olin jo ryhtymässä tykkäämään, sydän-emojilla.
Siis samoin, hyvää kesää!
Täällä metsän keskellä välttää aika hyvin nämä festari- etc-paineet. Pari konserttilippua tulin keväällä hommanneeksi, muutama taidenäyttely on kalenteroitu.
Ja sitä paitsi: kohta nähdään!
Kiva nähdä!
Lähetä kommentti