Viime viikonlopun kurssikokoukseen osallistui neljäkymmentäkahdeksan entistä kurssikaveria (tunnistin edelleen lähes jokaisen). Noin sata opiskelijaa aloitti Kuopion lääkiksessä 1977.
Kokoontuminen järjestettiin Leppävirralla kurssikaverin ja hänen miehensä matkailuyrityksessä, ihanassa Villa Wallessa. Tiilirakennus on toiminut ainakin vanhainkotina. Villa Wallessa on ruokasali, yöpymistiloja ja sauna ja siellä järjestetään tilauksesta juhlia. Huoneet ovat viihtyisiä ja jokainen niistä on erilainen. Näkee, ettei minimalistisesta sisustuksesta perusteta, vaan keräily on verissä. Kaikkeen liittyy tarina.
Päivä meni rattoisasti. Ensin käsittelimme kurssikaverit, jotka olivat kuolleet sitten viime tapaamisen. Olen kuullut, että naislääkäreillä on akateemisista aloista lyhyin keskimääräinen elinaika (johtuu itsemurhista). Kuolleissa oli kyllä sekä miehiä että naisia. Ikävä kyllä osa on jollain tavalla myötävaikuttanut omaan kuolemaansa.
Työasioista keskusteltiin aiempaa vähemmän, sillä olihan moni jo jäänyt eläkkeelle. Juttelin tosin U:n kanssa lonkkaleikkauksista, joita hän oli tehnyt Italiassa. E kertoi kiinnostavia juttuja psykedeeleistä masennuksen hoidossa. J nousi välillä seisomaan kertoakseen Jope Ruonansuu -vitsin,vaikka yritimme sitä estää. T soitti kitaraa ja lauloi.
Vetäydyin viihtyisään huoneeseeni puolilta öin, mutta en saanut oikein nukutuksi. Aamukävelyllä löysimme A:n kanssa kantarelleja, jotka luovutimme keittiöön ja ne ilmaantuivat hetken päästä aamiaispöytään putsattuina ja paistettuina.
Seuraaava kokoontuminen sovittiin järjestettäväksi 2027.
Yllä kuva huoneestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti