Perjantaina vietettiin Pirkkalaiskirjailijoiden 80-vuotissynttäreitä. Yritin kääntää otsatukkani tyylikkäästi ja pöyheästi pois otsalta ja poltin vasempaan ohimooni punaisen läntin. M luuli, että siltä kohdalta on napsaistu ihokoepala.
Osallistuin Pirkkalaisten juhlallisuuksiin Tampereen raatihuoneella ja ravintola Laternassa. Raatihuoneella puheen piti joku nainen, joka on hierarkiassa Kalervo Kummolan alapuolella ja välitti myös pormestarin terveiset. Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja puhui ja jaettiin Alex Matson-palkinto runoilija, kustantaja J.K. Ihalaiselle. Saimme kuohuviiniä, kahvia, sekä suolaista ja makeaa syötävää, molemmat oli aseteltu valmiiksi samalle lautaselle. Jos olisi halunnut nauttia pelkän leivonnaisen, olisi ollut pakko syödä myös voileipäkakkua.
Siirryimme ravintola Laternaan, jossa söin kantarellirisottoa, kuuntelimme vapaamuotoisempia puheita ja mainiota muusikkoa nimeltään Pelkkä Poutanen.
Oli mukavaa, eikä mitään kamalaa tapahtunut. Seuraavana aamuna kuitenkin tuntui siltä, että tuli puhuttua liikaa ja se alkoi vähän ahdistaa. Lauloin ahdistuslaulua, Eppujen Ryyppäämään, ryyppäämään -sävelellä, mutta sanat kuuluivat "Ahdistaa, ahdistaa, joka aamu ahdistaa jne.", vaikka joka aamu ei ahdistakaan. Kyllä siitä apua oli. Häpeälaulu on samantapainen, ja siihenkin saa valita melodian ihan itse.
Kävimme lauantaina syömässä ravintola Nonnissa parin ystävän kanssa. Ruoka oli hyvää, eikä Nonni ollut liian hieno vaan sopivan rento.
Näimme sen jälkeen Frenckellillä Kari Hotakaisen näytelmän Ihmisiksi, joka kertoo yhteiskunnan ulkopuolella jätevuorella asustavasta miehestä ja naisesta, jotka pyrkivät yhteiskunnan jäseniksi. Aamulehti nakkasi näytelmälle viisi tähteä, joka lisäsi odotuksia, mutta aiheutti myös pettymystä. Näytelmä tuntui jotenkin loppuvan kesken. Edessämme istui pariskunta, joka nauroi jo siinä vaiheessa, kun yhtään repliikkiä ei vielä ollut lausuttu.
Ratinan Suomalaisessa kirjakaupassa lastenkirjani oli aseteltu pystyyn ja sen väliin oli pistetty lappu, johon oli painettu teksti Paikallinen menestys!
5 kommenttia:
Onnittelut menestyksestä!
Sen mitä olen lukenut, niin olen saanut käsityksen ettei kirjojen kirjoittaminen ole helppoa. Katselin kerran dokumentin Arto Paasilinnasta ja siinä hänen vaimonsa sanoi että "meidän Arto sulkeutuu huoneeseensa viinipullojen kanssa ja on äreällä päällä" :)
Ehkäpä tämä viinijuttu koski vaan Paasilinnaa mutta kait sitä teillä kaikilla on jonkinlaista luomisen tuskaa, mene ja tiedä.
Teatterissa en ole käynyt aikoihin mutta pitäisi mennä koska mun mielestä teatteri (jos hyvä näytelmä ja näyttelijät) on parempaa viihdettä kuin elokuvat.
Moskovassa olin kerran oopperassa ja se oli varsin vaikuttava kokemus.
Voileipäkakku on huono tapa pilata hyvät ainekset. Voileivät voileipinä ja kakut kakkuina, se on minusta parasta.
Peppone: "Menestys" on yhdessä tamperelaisessa kirjakaupassa. Tuskin sielläkään on kovin monta kappaletta myyty tai toisaalta toivottavasti on. Mitä alkoholiin tulee, nykyään useimmat kirjailijat ovat kokemukseni mukaan varsin raittiita.
Leena Laurila: Minäkään en oikein pidä voileipäkakusta, mutta tämä oli kyllä yllättävän hyvää.
Sinulla on ollut monipuolinen viikonloppu, kruununa tuo kirjasi nimeäminen paikalliseksi menestykseksi. Uskon sen, vaikka en ole vielä päässyt lukemaan.
Minäkin saatan puhua liikaa ja varsinkin niissä tilanteissa, joissa on liian hiljaista.
Usein vietän viikonlopun kävellen ja lueskellen. Tämä oli poikkeuksellista. Jos kirjasta haluaa kirjoittaa, niin siitä voi tehdä pyynnön kustantamoon osoitteeseen anni.gullichsen@otava.fi. Voi sen lukea myös ihan muuten vaan.
Lähetä kommentti