Haahuilin eilen L:n kanssa kirjamessuilla. Ostin messukeskuksesta leikkuulaudan.
Etsin oman kirjani, joka oli aseteltu täyteen ahdetun pöydän laidalle ihan kustantamon osaston äärimmäisen vasempaan nurkkaan. Tuntui pahalta, kunnes ymmärsin, että jonkunhan on sielläkin oltava. Kuten huomaatte, yritän vähitellen kulkea kohti Pollyanna -vanhuutta. En ole vielä siellä, mutta teen jo tarvittavia harjoitteita.
Kaiken lisäksi olin ostanut vyötäröä kiristämättömät sukkahousut, vaikka kiristävä vyötärökuminauha ei ole ongelmani. Jouduin koko päivän nostelemaan sukkahousujeni valuvaa housuosaa.
Marjatta on kirjoittanut ihanan blogiarvion kirjastani (linkki)!
2 kommenttia:
Pirullinen poro olisikin ollut hyvä nimi, tosin en tiedä kuinka tarkkaa on lapsille suunnattu kielen/sanojen käyttö mutta äkkiseltään luulisi että hyvinkin tarkkaa ja rajoitettua.
Sukkahousuista en tiedä muuta kuin että ne ovat hemmetin hyvä sihti, maalausalalla käytettiin ennen sukkahousuja paljon maalin siivilöimiseen.
Niksipirkasta löytyy muitakin hyviä käyttövinkkejä!
Lähetä kommentti