Olen uudelta ammatiltani kukkienkastelija. Se onkin vaativa ja vastuullinen työtehtävä. Siihen ei järjestetä kursseja edes työväenopistolla. Kyllä pitäisi sellainen saada. Seinään kiinnitetyssä avainnaulakossa roikkuvat kahdet vieraat avaimet.
Lauantaina kastelin yhden ystävän kukat ja sunnuntaina toisen. Molemmat pitävät hauskaa jossain päin maailmaa. Entä jos viherkasvit homehtuvat tai vaihtoehtoisesti törröttävät kohta kuivina ja elvytyskelvottomina ruukuissaan. Ketä sitten syytetään?
Pyynikin uimahalli on kiinni, koska uutisten mukaan "vedestä on löytynyt bakteeri". Ehkä ne saavat sen kalastettua ja nuijittua hengiltä. Kuulostaa hassulta, ihan kuin siellä uisi se yksi ainoa pseudomonaspöpö.
Eräs sukulainen oli huolissaan kuumemittarin alhaisten lukemien vuoksi. Potilaat toisinaan valittivat, että heillä on alilämpöä. Moni piti sitä jopa vaarallisempana kuin kuumetta ja halusi tietää, että mistä se johtuu. Minäpä tiedän: Se johtuu mittausvirheestä. Ellei henkilö ole ikäväkseen joutunut jäisen veden varaan tai sammunut lumihankeen ja kärsi sen vuoksi hypotermiasta.
Pitäisi kirjoittaa viimeinen kolumni Reuma-lehteen ja se aiheuttaa paineita. Tavallisesti olen kirjoittanut tekstin ihan tuosta vaan. Suunnittelin kirjoittavani eutanasiasta, mutta sitten se alkoi tuntua liian rankalta lopetukselta. Onhan tämä maailma tällä hetkellä täynnä vihaa, sotaa ja kuolemaa. Kirjoitin sitten sellaisen tekstin, jossa muistellaan vanhoja hauskoja tapahtumia ja ripotellaan sekaan eutanasiaa. Kuulostaa todella epäonnistuneelta strategialta ja sitähän se tietenkin onkin.
5 kommenttia:
Kukkien kastelusta en sano mitään, onneksi ei ole aikoihin tarvinnut toimia vt. viherpeukalona. Omansa tietää, mutta kaverien kasvit ovat mysteeri, liikaa, sopivasti vai liian vähän, kunpa tietäisi.
Et sattunut perjantaina olemaan kaupungissani ja asioimaan pienessä lihakaupassa aseman takana?
Lainasin molemmat Ei saa-kirjasi, aloitin saunaihosta ja mitään niin rattoisaa en ole naismuistiin lukenut! Kyllikki ja olohuoneen matto, OMG! Kiitos, kiitos ja kiitos!
Noin neljäkymmentä vuotta sitten minut pyydettiin kukkienkastelijaksi, ja siitä on jäänyt elinikäinen trauma. Halusin varmistua siitä että kasvit eivät varmaati kuivu, ja läträsin veden kanssa niin paljon että sitä juoksi lautasilta parkettilattialle. En odottanut tarpeeksi ja lähdin pois ennen kuin kaikki vesi oli valunut mullan läpi ja lattialle, ja kun seuraavan kerran palasin, lattia oli jotenkin (lievästi) vioittunut ja pysyvästi tahraantunut. Asista ei koskaan puhuttu, mutta ei minua kyllä pyydetty uudestaan kastelemaan kukkia. Näitä häpeällisiä nuoruusmuistoja riittää!
Anonyymi: Ymmärrän hyvin tuntemuksiasi. Minäkin tarkkailen lattioita ja pyyhin peloissani vesiroiskeita.
Kikka L. Onko vielä lihakauppoja? Se en ollut minä. Kiva kun pidit kirjasta. Kannattaa luke myös "Ei saa elvyttää" ja se lastenkirjakin. Kirjastoista saa.
Ei saa elvyttää onkin nyt kovin ajankohtainen aihe. Kuten eutanasiakin.
Niin on. Lääkäriliitto teki muuten uuden kyselyn eutanasiasta. En lopultakaan kirjoittanut kolumnia kyseisestä aiheesta.
Lähetä kommentti