Minua ahdistaa erään tiedon saamisen siirtyminen toistuvasti muutamalla viikolla eteenpäin. Hoidan ahdistustani kävelemällä, kuntosalilla, viileähkössä vedessä uimalla ja puhumalla pitkiä puheluita. Puhun aina kun joku jaksaa kuunnella. Nykyään monella on "kiire". Alkoholiakin olen joskus kokeillut, mutta se toimii huonosti. Tietoa vartoessa kesä on tuntunut kuluvan hitaasti, joka lienee odottamisen ainoa hyvä puoli. Kuukausi tuntuu kolmelta kuukaudelta. Aika venyy.
Olin tilaisuudessa, jossa eräs nainen sanoi, että pitää manifestoida asioita, jolloin alkaa hiljalleen tehdä tekoja, jotka vievät tavoitetta kohti. Minusta taas tuntuu, että moni hyvä asia elämässäni on liittynyt siihen, että olen päätynyt itseäni fiksumpien ihmisten seuraan.
Pidimme eilen ystäväparikunnan kanssa "Teams- palaverin". Tuntui mukavalta, mutta onhan se erilaista kuin tapaaminen. Joku puheen rytmissä rikkoutuu. Joutuu tsemppaamaan enemmän kuin livenä, vaikka olemme tunteneet toisemme vuosien ajan. Ehkä se vaatii vielä harjoittelua.
Yritin äsken lenkkeillä, mutta käyttämäni reitti Pyynikille oli tukittu aidoilla. Kyllä ärsytti. Ei minun tietäni saa anastaa. Teki mieli mennä urputtamaan aitaa pystyttäville tyypeille, vaikka ei siitä olisi ollut mitään hyötyä.
Join sen sijaan kahvit Laukontorilla.
6 kommenttia:
Aikataulujen suhteen olen sairaalloisen tiukka koska mikään ei ärsytä niin paljon kuin vastapuolen välinpitämättömyys siihen mitä on sovittu. Erilaiset instanssit ovat tietenkin eri juttu mutta niissäkin ärsyttää se, että asiakkaalle annetaan tietty päivämäärä johon mennessä jokin asia on hoidettava, mutta sitten kun heiltä odottaa jotain saapuvaksi, oli sitten päätös, korvaus tai ihan mikä tahansa, päätös kestää usein hyvinkin pitkään. Se pistää vihaksi.
Laukontori ♥️. Nautin torilounaan.
Kirsi
Odottaminen on rankkaa.
Suunnittelin toriaamiaista, mutta en kuitenkaan viitsinyt lähteä vaan join aamukahvit kotioloissa.
Ne aidat johtuivat Blockfestistä.
Tuulee semmoisesta suunnasta, että kuuluu kotiin.
Kirsi
Lähetä kommentti