Uin viime viikolla Mältinrannan uimarannalla neljä kertaa ja olen ostanut avaimen uimahuoneeseen, mutta en ole vielä saanut sitä. Avaimia jaetaan kerran viikossa. Kävin kuntosalikaverin kanssa tutustumassa kyseiseen rakennukseen.
Uimahuoneella noudatetaan kirjoittamattomia sääntöjä, jotka kaikki tietävät. Nimi sutaistaan kävijävihkoon. Takahuoneen mittarista luetaan veden lämpötila ja siitä keskustellaan. Lattialle levitetään pikkupyyhe, jolla seistään. Puetaan uikkarit ja otetaan isompi pyyhe kainaloon ja poistutaan rakennuksesta. Pyyhe ripustetaan naulakkoon, joka sijaitsee veteen johtavien portaiden vieressä. Muovisandaalit potkaistaan jaloista. Astellaan veteen epäröimättä. Keskustellaan muiden uimareiden kanssa veden lämpötilasta.
Viimeksi eräs iäkäs mies näytti huonohappiselta, mutta kyllä hän selvisi. Onneksi miehellä oli vesijuoksuvyö, joten hän pysyisi pinnalla, vaikka jotain tapahtuisi. Ei tarvitsisi naarata vedenpinnan alta. Joku kysyi mieheltä, käykö hän usein uimassa. Ei käy. Vain kerran päivässä.
Entäpä jos kaikilta uimareilta vaadittaisiin se kirkkaanvärinen kelluva ilmatäyteinen juttu, jota triatlonistit vetävät perässään uidessaan.
Uinnin jälkeen palataan uimahuoneeseen, pestään uimapuku lavuaarissa ja keskustellaan veden lämpötilasta (sopiva). Puetaan päälle ja jatketaan päivää/ iltaa. Hyvästellään.
Kuvassa (itse otin) näkyy uimahuoneen takaseinä.
2 kommenttia:
Niinpä. Joskus tuntuu että onko suomen kansa todella sellaista ettei se osaa toimia ilman sääntöjä ja määräyksiä? Useimmiten on, me olemme pilanneet monta hyvää juttua sen tähden että suurin osa porukasta ei viitsi välittää yleisistä säännöistä ja se on sääli. Uimahuoneprotokolla sen sijaan tuntuu hieman käsittämättömältä.
Uimahuoneprotokolla on ihan kiva. Helpottaa kun tietää mitä tehdä.
Lähetä kommentti