Kunnia

Joskus kun liikun yöllä asunnossani, en viitsi sytyttää valoja. Näkymä muistuttaa öistä lentokenttää kun kone laskeutuu. Näkyy heiveröisiä vihreitä ja punaisia valopilkkuja, erilaisten digilaitteiden merkkivaloja. Valot ovat kuin ihmisiä, jotka ovat ohjanneet minua. Nyt menee imeläksi, mutta menkööt. Sentimentaalisuus on kovin noloa.

Yksi heistä on ollut kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen, jonka nekrologi löytyy tämän aamun Hesarista. Olen tavannut Torstin lääkäreille järjestetyllä kirjoitus- ja filosofiakurssilla ja Viidassa, kun hän kävi siellä kirjailijavieraana. Kerran sain hänet pitämään luennon kärsimyksestä alani kokoukseen. 

Puhuin Torstille ensimmäisen kerran, kun jonotimme lounasta entisellä kansakoululla saaressa, jonka nimeä en enää muista. Sanoin Torstille "Pastori on hyvä ja menee ensin" ja se huvitti häntä. 

Torsti Lehtisen elämästä voi lukea vaikka Hesarin nekrologista. Hänen lähtökohtansa eivät ole olleet häävit. 

Kirjailija Torsti Lehtinen sai viime marraskuussa kirjailijaliiton kunniajäsenyyden. Taas todiste siitä, että kunniaa jaetaan melkein aina liian myöhään.

Noita vihreitä valoja on ollut muitakin, kuten Niina Hakalahti ja Taija Tuominen. Ojennan itse anastetuin oikeuksin heille Kirjailijaliiton kunniajäsenyydet. Ei maksa mitään, mutta ei ikävä kyllä vapauta liiton jäsenmaksuista. Olkaa hyvät!

Filosofi viljelee

Tarkastan aamuisin viherkasvini, katson niitä kuin puutarhuri tomaatintaimiaan tai maanviljelijä viljapeltojaan. Ylpeyteeni liittyy ripaus huolta. Suihkutan kasvien lehdille vettä muovisesta suihkepullosta. Olen kuullut väitettävän, että jos ihmisellä on lemmikkeinään enemmän kuin kuusi kissaa niin se on patologista, viherkasvien suhteen raja lienee korkeampi.

Vihannespunkkien piinaama kiinanruusuni vaikuttaa toipuvan. Leikkaus ja muut hoitotoimenpiteet tuottavat tuloksia ja se kasvattaa uusia lehtiä kuin ihminen ihoa vaurioituneen tilalle.

Olen vuosia sitten osallistunut kahdelle lääkäreille suunnatulle viikonloppukurssille, jotka piti ihana, viisas Torsti Lehtinen. Toinen kursseista käsitteli filosofiaa ja toisella opettelimme kirjoittamista. Ilman Torstia ei olisi tätä blogia eikä kahta romaania. Joku siellä saattaa ajatella, ettei se olisi suurikaan puute, mutta jos tätä nyt lukee niin todennäköisemmin ajattelee toisin.

Ylen Areenasta on nyt mahdollista kuunnella ohjelma Kuusi kuvaa kirjailija Torsti Lehtisen elämästä (linkki). Suosittelen sen kuuntelemista.

Kalliossa syntynyt ja siellä edelleen asuva Lehtinen kokeili aikoinaan perheineen maalaiselämää. Torsti luki kirjan perunoiden viljelystä. Oppaassa neuvottiin, että perunat tuli istuttaa 30 cm välein. Torsti mittasi viivottimella oikean istutusvälin ja lapset asettivat siemenperunat täsmälleen oikean välimatkan päähän toisistaan.  Perheen maalaiselämäkokeilu jäi lyhyeksi.

Asuimme aikoinaan omakotitalossa, jonka kukkapenkit sulautuivat hoidossamme luontoon. Ex-mieheni innostui parsan viljelystä, mutta en muista, että olisimme saaneet koskaan nauttia sadosta. Hankimme vielä viljelypalstankin, joka erottui muista runsaan juolavehnäkasvustonsa ansiosta.

Minuakin on haastateltu Kuusi kuvaa ohjelmaan, mutta en pysty häpeän vuoksi ohjelmaa enää kuuntelemaan. Jos kiinnostaa niin areenasta se varmaan löytyy.