Vierotus

 

Ruutuaikani on kasvanut yli neljään tuntiin. Tarkastan noin viisikymmentä kertaa päivässä onko Lääketieteen sanakirja saanut lisää arvioita lukuaikapalveluissa. Ei ole saanut. Mökötän. Siihen mökötykseen ei auta mikään järkipuhe.  

Lääketieteen sanakirja laskee Bookbeatin feelgood-kirjojen listalla. En tosin tiedä miten ne listat tehdään. 

Kumpa joku tulisi sulkemaan minulta kaikki nettiyhteydet. 

Kaverini oli bongannnut Lääketieteen sanakirjan Rosebudista, vaikka kustantamoni ei kauppaa kirjoja kirjakauppoihin vaan niitä voi tilata netistä ja lukea tai kuunnella lukuaikapalveluissa. 

Torstaina kuvataan Pirkkalaiskirjailijoiden tilassa Kirjailijavartti ja on minun vuoroni esiintyä. Olen kirjoitellut ylös, mitä haluan sanoa. Harva niitä jaksaa katsoa. Kirjailijavartit löytyvät Youtubesta. Pitäisi keksiä alkuun jotain oikein koukuttavaa. Antelias kaula-aukko ei taida enää tepsiä, voisi tietty kokeilla.

Nuoriso kävi eilen ja keskustelimme tekoälystä. Siskoni teki minulle tekoälyllä matkasuunnitelman ja pyysi karttaa reitistä. Tekoäly sijoitti Oulun Suomen itärajalle. Luottamus tekoälyn taitoihin karisi. Kun pyysin karttaa, Tamperekin oli muuttanut ihan itärajan kylkeen. 

Puhuimme kahvia juodessamme  siitä, että opettajat voivat teettää opiskelijoiden arviot tekoälyllä. Kohta olemme pisteessä, jossa oppilaat tekevät työt tekoälyllä, jotka opettajat puolestaan arvioivat tekoälyllä. 

 

Kosmetologimusiikkia

Makasin eilen kosmetologin käsittelyssä. Olen käynyt elämäni aikana kosmetologilla kymmenisen kertaa. 

Tätä hoitoa myytiin alennuksella nimellä "Täydellinen kasvohoito". Naamaani höylättiin timanttihionnalla (?), mikä ei tuntunut niin pahalta miltä se kuulostaa. Hoidossani käytettiin myös ultraääntä, joku anturin oloinen pyöri otsallani, poskillani ja leuallani. Monenlaista tököttiä leviteltiin iholleni. Kysyin, kuinka usein tämmöisessä pitäisi käydä ja nainen sanoi, että kahden kuukauden välein. 

Menen uudestaan neljän vuoden kuluttua. Meinasin laittaa perään, että jos olen elossa, mutta se kuulostaa depressiviseltä. En oikein usko noihin hoitoihin. 

Nyt puhutaan paljon tekoälystä, kuinka se vie kaikilta työt. Siinä kosmetologin pritsillä maatessani mietin korviini kantautuvaa taustamusiikkia. Se on varmaankin tekoälyn säveltämää. Annat vaan tekoälylle määräyksen säveltää kosmetologimusiikkia ja tekoäly alkaa vääntää rauhoittavaa konehavinaa. Siinä ei mene kauaa.

Kysyin kosmetologilta, että onko olemassa oma musiikin genre, nimeltään kosmetologimusiikki. Hän sanoi etsivänsä musiikin Spotifystä hakusanoilla rauhoittavaa musiikkia. 

Näin uimahallissa naisen, joka vesijuoksi papiljotit päässä. Paplarit oli kyllä peitetty sellaisella vähän läpikuultavalla valkoisella myssyllä. Kun olin lapsi, jotkut naiset kävivät kaupassa papiljotit päässä. Rullien ylle oli solmittu sifonkihuivi.

Kosmetologi onnistui myymään minulle yhden voidetuubin. Sivelin sitä iholleni tänä aamuna.

Tulevaisuus on jo täällä

Poistin Facebook -kavereistani pari tyyppiä. He eivät ole tehneet minulle mitään pahaa, eivätkä kuulu äärioikeistoon tai foliohattutyyppeihin. He ovat menneet kuolemaan, joten he eivät enää koskaan vastaa Facen kysymykseen "Mitä mietit, XXXX?". He eivät enää lue päivityksiäni, eivätkä kommentoi niitä. 

Entäpä, jos ihminen jatkaisi elämäänsä Facessa. Face julkaisisi vanhoja matkakuvia ja päivityksiä loputtomiin. Elokuva- ja kirjasuosituksia. Tallinnan risteilyjä ja lasten ylioppilasjuhlakuvia.

Jukka Aalho on kirjoittanut runokokoelman yhdessä tekoälyn kanssa (kielimalli GPT-3, tekoäly on keksinyt kokoelman nimenkin Aum Golly). Aalho kertoi kirjaprojektistaan Ruben Stillerin ohjelmassa. 

Tekoäly voisi kuulemma kirjoittaa vaikka pienen artikkelin jostain aiheesta. Korvaako tekoäly jatkossa osan toimittajan työstä? Olen ymmärtänyt, että Hesari käyttää jotain tämän tyyppistä urheilutulosten julkaisuun. 

Kun yhä useampi käyttää lukuaikapalveluja ja kustantamot saavat merkittäviä tuloja kirjasta vain jos se luetaan loppuun, voidaan tekoälyllä arvioida, minkälaiset käänteet pitävät lukijan otteessaan. Periaatteessa romaanille voidaan minuuteissa luoda useita erilaisia loppuja. Romaaneja saatettaisiin kustomoida jokaiselle lukijalle (kuuntelijalle) sopivaksi vaikkapa muokkaamalla kirjan luvuista lyhyitä tai pitkiä. 

Tekoälyä voitaisiin käyttää kustannustoimittamisessa, nyt kun kustantamot hukkuvat käsikirjoituksiin. Kaipa se tekoäly erottaa hyvän kielen, sanojen runsauden, toistot jne. Nämä tuntuvat ehkä kaukaisilta asioilta, mutta tulevaisuus taitaa olla jo täällä.

Filosofiaa sattumalta

Metson syksyn filosofian illoissa pohditaan tekoälyä. Tänään puhumassa oli kongnitiotieteen yliopistolehtori Anna-Mari Rusanen, joka käytti itsestään ja tutkijakollegoistaan nimitystä konnarit.

Onko vaikeampaa pelata shakkia vai ojentaa kätensä kohti puussa roikkuvaa mehevää omenaa? Minusta shakki on vaikeampaa, mutta silti kone on helpompi opettaa pelaamaan shakkia kuin noukkimaan omena. On tuhansia eri tapoja siirtää kättä ja silti osaan tehdä sen lähes täydellisesti.

Ihmisellä on liikkuvan eläimen aivot.
Konnari saa omenan puusta ennen insinööriä.
(Edellä mainitut totuudet on kopioitu suoraan muistiinpanoista, jotka kirjoitin puhelimeeni)

Eilen järjestettiin Johanna Hulkon ja Niina Hakalahden Sattumapakan julkkarit. Molemmat naiset ovat kirjailijoita ja kirjoittamisen opettajia. Sattumapakka on kivaan mustaan laatikkoon pakattu nippu kortteja, joita voi käyttää luovuuden nostattamiseen. Nyt annan sattumalle mahdollisuuden:

niinkuin linnut
pistäydy menneisyydessä
kuuntele tai lue runo ja heittäydy sen logiikkaan
mille nauroit lapsena
laadi loitsu
lastenlaulu mukaan!

Kortteja voi käyttää kun juuttuu arkipäivään, työhön, pimeyteen, kahvipöytään tai jää potkukelkan alle.  Tai niin minä aion niitä käyttää.