Elämä on formaatti

Luen Marjatan (Marjatan kirjat ja mietteet) innostamana Juha Seppälän kirjaa Syntymättömän testamentti. Romaanin päähenkilö on sikiö (!) ja kirja on sekoitus sukutarinaa ja sarkastista esseististä tekstiä, jossa ihmetellään kirjallisuuden nykymenoa, kuten autofiktiota.  Lyhyitä lauseita. Näinkin voi siis kirjoittaa! 

Nappasin seuraavan ajatuksen Seppälän romaanista: Elämä on formaatti. Jos se tuottaa roskaa, se ei ole formaatin vika. 

Vilkaisin vielä Juha Seppälän Hesarille antamaa haastattelua (mies suostuu haastatteluihin todella harvoin, eikä osallistu kirjojensa markkinointiin). Seppälä kertoo, ettei kirjoita marras- ja helmikuun välillä ollenkaan. Silloin on niin pimeää. Jos joku olisi kiinnostunut minun kirjoittamisestani, sanoisin, että kesällä on vaikea kirjoittaa, sillä on liian valoisaa ja iloista.

Mietin vielä C-kasetteja, jotka löytyivät Pirkkalaiskirjailijoiden tavaroista. Niihin on kuulemma äänitetty Pirkkalaiskirjailijoiden kokouksia. Onko ajatuksena, että jostain kasetista vielä löytyisi Väinö Linnan yskäisy tai peräti kokonainen lause jälkipolvia varten. 

 

Suuri patjataistelu

Olen nukkunut kookkaalla Futon-patjalla, jota pitäisi säännöllisesti rullata. Voimani eivät ole riittäneet patjan oikeaoppiseen hoitoon. Niinpä ostin sopivan kokoisen jämäkän vaahtomuovipatjan tuohon samaan sänkyyn. Futon-patjan siirtäminen sängystä oli kuin Daavidin ja Goljatin taistelu. Vaikka patja ei ollut ihan kuuden kyynärän ja vaaksan mittainen, niin helvetillinen lihaskimppu se oli. Voitin taistelun ja Futon-patja makaa sänkyni vieressä voimansa menettäneenä.

Ostin nuukuuksissani vaahtomuovipatjan, joka kyllä asettui sänkyyn hyvin. Patja on päällystetty vaaleanruskealla ruutukankaalta, joka näyttää siltä, kuin olisi peräisin 70-luvun Neuvostoliitosta. Patjan nimi Romantic sai minut nauramaan ääneen. Yhden yön kärvistelin kivikovalla alustalla. Eilen ostin Memory -materiaalista (muovista) tehdyn sijauspatan (sijauspatjan ostaminen tuli yhtä kalliiksi kuin patjan hankkiminen) ja patjan päällisen ja nyt nukkumiskokemus oli lähes täydellinen.  Nukkuminen ei ole enää patjasta kiinni.

Pirkkalaiskirjailijoiden tilaan tulee remontti ja olin eilen mukana, kun kirjoja ja kalusteita siirrettiin varastoon remontin ajaksi. Kalusteisiin kuuluu tuoleja, kaksi reikäistä sohvaa, pöytä ja kirjahyllyjä. Kannoin varastoon mystisen laatikollisen C-kasetteja ja useamman lootallisen kirjoja.

Kirjailijan brändäys

Autofiktio on nyt voimissaan ja se kiinnostaa meitä lukijoita. Dekkareitakin tehdään kuulemma todellisista rikoksista, joita kirjailija sitten selvittelee. Koska kaiken keskus on kirjoittaja, hänet tulee brändätä. Keskeistä on nuoruus ja joku ongelma, josta kirjailija on monen itkun jälkeen selvinnyt. 

Kirjailijan pitää olla nuori, mieluiten alle 40-vuotias.

Toivottavaa olisi, että kirjailija olisi kärsinyt ongelmasta, jonka hän on lyönyt kanveesiin. Syömishäiriö tai vanhemman alkoholismi ovat sopivia vastoinkäymisiä, vähempi ei riitä.

Kirjailijan parisuhde on tärkeä. Puolison tulee olla kiinnostava. Mieluiten kirjailija saisi elää polyamorisessa tai avoimessa suhteessa. Sinkkuuskin käy jos kirjailija on alle kolmenkymmenen.

Tatuoinnit kirjailijan nahassa ovat aina plussaa. 

Kirjailijan on soveliasta asua joko pittoreskillä vanhalla kansakoululla tai sitten Kalliossa tai Berliinissä. 

Kirjailijan pitää pohtia elämäänsä tärisevässä Insta-livessä vähintään viikottain.

Kuuluisat sukulaiset eivät ole haitaksi. 

Sanotaan, että kirjailija kirjoittaa sitä samaa kirjaa yhä uudestaan. Luin Petri Tammisen esikoisromaanin (sitä ennen hän kirjoitti mainiota lyhytproosaa) Väärä asenne ja totesin, että näin on. Eikä se ole ollenkaan negatiivinen asia. 

Tammisen romaanien päähenkilö on aina jotenkin ulkopuolinen ja omiin maailmoihinsa eristyvä. Hän kokee häpeää siitä, ettei ole ihanteidensa mukainen vahva mies. Jo esikoisromaanista löysin Petri Tammisen, mutta autofiktiosta ei silti ole kyse. 

Tamminen sopii edellä mainitun brändäyksen viimeiseen kohtaan, hänellä on kirjailijapoika ja he ovat antaneet yhteishaastatteluja, joka on tietysti hyväksi. Petri Tamminen ja minkäänlaiset haastattelut eivät kylläkään oikein sovi siihen kuvaan, jonka olen hänestä kirjoja lukemalla saanut. 

 

Rokotusbingo

Mietittiin tässä taannoin, että aina sanotaan, että "eihän siihen mene kuin kymmenen minuuttia" (kymmenen minuuttia tuntuu sopivan mitättömältä ajalta), kun kyse on jostain epämiellyttävästä tehtävästä. 

Venyttelyyn menee vain kymmenen minuuttia, televisiota katsoessa voi tehdä vatsalihasliikkeet, joihin menee se kymmenen minuuttia, samaten lakanoiden vaihtamiseen tai tiskipöydän siistimiseen menee tuo sama aika. Hiljalleen kymmenen minuutin pätkistä kertyy tunteja. Apua! Niihin menee koko elämä. Sitten kuoleman hetkellä miettii, että mitä minä tein. Minä vain pyyhin tiskipöytää. 

Olen nukkunut Futon-patjalla, joka lähenee elinkaarensa loppua. Ostin Futon-sänkyyn vaahtomuovipatjan ja sijauspatjan. Vanhassa patjassa oli villaa ja kookoskuitua, mutta muovihan on aina varma valinta. Päädyin tähän, sillä sain juuri sopivan kokoisen patjan, eikä sängystä tarvinnut luopua. Kohta sitten valitan tästä uudesta patjasta. 

Eräs Facebook-ystävä on kerännyt rokotusbingon: 

Kaikki toimi uskomattoman hyvin / Pakollinen rokotusselfie/ Ikäryhmäni aikoja saa varata nyt / En ole koskaan nähnyt noin paljon ihmisiä ohjaamassa eteenpäin / Rokotepassin kuva / Olkapää, johon laastari on kiinnitetty / 5G asennettu/ 5G ei toimi, missä vika / Nyt uskaltaa mennä harrastuksiin / Kiitos hyvinvointivaltio / Tunnelma oli harras / Ei sattunut yhtään/ Lopussa piti odotella 15 min, siinä ehti ajatella kaikenlaista / Kyynelehdin / Kiitollinen / Olen etuoikeutettu / Astraa / Pfizeriä / Kaikki sujui kuin rasvattu / Kiitos tiede / Liikutus / Huojennus / Magneetti ei tarttunut (jääkaappimagneetti putoaa olkapäältä) / Mikrosiru asennettu

Tehoaako rokotus, jos siitä ei ole kertonut somessa? Jos et ole vielä saanut rokotusta, niin valitse tuosta yläpuolelta sopiva päivitys.

Vaihto

Uusi sänky pitäisi käydä ostamassa joka kymmenes vuosi, väittää taho, joka myy uuden auton hintaisia sänkyjä. Puhtaat lakanat kuuluisi pedata sänkyyn kahden viikon välein, sanoo alan suurin auktoriteetti, Martat.  

Puoliso kannattaa vaihtaa, kun siitä tulee vanha ja ikävä. Jos haluaa aikaa kestävän hauskan puolison, kannattaa ottaa M.A. Numminen, joka näyttää vuodesta toiseen ihan samalta.  Tekisi mieli mennä miehen luo ja kokeilla sormella onko hän oikeasti olemassa vai vaihdetaanko Nummista määrävälein.

Tarvitsisin uuden sängyn, mutta en osaa päättää minkälaisen. Toivon, että ovikelloani soittaisi joku alan asiantuntija, joka osaisi sanoa mitä tarvitsen ja mihin minulla on varaa. Sen jälkeen tuo tyyppi repisi sängystäni lakanat, laittaisi ne pesukoneeseen, käynnistäisi koneen, veisi entisen sänkyni pois, toisi uuden tilalle ja petaisi siihen puhtaat lakanat täsmälleen Marttojen ohjeiden mukaisesti.

Sitten seuraavaan asiaan. Kävin jokin aika sitten neurologin vastaanotolla, joka ei keksinyt minusta vaikeaa neurologista sairautta. Hän oli jostain syystä saanut päähänsä, että sairastan migreeniä, vaikka en sanonut sanaakaan päänsärystä. Nyt kun olen alkanut tarkkailla itseäni, niin ehkä minulla sitten on migreeni. Migreeni vain odotti, että se keksittäisiin.

Anteeksi poukkoilu asiasta toiseen. Vaikka minulla ei ole koiraa, niin suuri huvini on katsoa ohjelmia, joissa joku ottaa koiranpennun, eikä pärjää sen kanssa. Pentu puree kaikkea, varsinkin omistajaansa, kuseskelee olohuoneen matolle, eikä suostu kävelemään hihnassa. Sitten koirakouluttaja tulee kotiin kilo koiran herkkuja taskussaan ja opettaa pennun hetkessä tavoille. 

Paljon, mutta huonoa ja Euroviisu-unettomuus

Päivitän blogia tiuhaan, sillä muuten päivittämisen kynnys nousee liian korkeaksi. 

Valitsin motokseni "Paljon, mutta huonoa". Tämä on bloggauksen halpakauppa. Ei valitusoikeutta.

Luen Nina Lykken romaania Kohonnut riski, jatkan lukemista vaikka en jaksaisi lukea lääkärieistä. Romaani on osoittautunut kuitenkin lukemisen arvoiseksi ja välillä pystyn samaistumaan sen päähenkilöön, viiniä kittaavaan yleislääkäriin, jolle muovinen luuranko puhuu. Olen lukenut vasta sata sivua, joten en vastaa romaanin lopusta.

Sain kirjasta hyvän vinkin, joka tulee kyllä kannaltani liian myöhään, mutta kai sitä voi käyttää muihinkin kuin potilaisiin. Kun joku ihminen ärsyttää, ajattele, että henkilöllä on elinaikaa jäljellä korkeintaan muutama viikko. Sillä metodilla saat tarvittavan empaattisen otteen melkein mihin vaan. 

Olen ihan toistaitoinen katsottuani Euroviisujen pistelaskun loppuun saakka. Euroviisut saivat aikaan sellaisen sisäisen tutinan, ettei uni tullut. Hyvä Italia! Hyvä Suomi ja Blind Channel (punaisista keskisormista huolimatta kuudes sija), uskoin teihin alusta alkaen!