Luen Marjatan (Marjatan kirjat ja mietteet) innostamana Juha Seppälän kirjaa Syntymättömän testamentti. Romaanin päähenkilö on sikiö (!) ja kirja on sekoitus sukutarinaa ja sarkastista esseististä tekstiä, jossa ihmetellään kirjallisuuden nykymenoa, kuten autofiktiota. Lyhyitä lauseita. Näinkin voi siis kirjoittaa!
Nappasin seuraavan ajatuksen Seppälän romaanista: Elämä on formaatti. Jos se tuottaa roskaa, se ei ole formaatin vika.
Vilkaisin vielä Juha Seppälän Hesarille antamaa haastattelua (mies suostuu haastatteluihin todella harvoin, eikä osallistu kirjojensa markkinointiin). Seppälä kertoo, ettei kirjoita marras- ja helmikuun välillä ollenkaan. Silloin on niin pimeää. Jos joku olisi kiinnostunut minun kirjoittamisestani, sanoisin, että kesällä on vaikea kirjoittaa, sillä on liian valoisaa ja iloista.
Mietin vielä C-kasetteja, jotka löytyivät Pirkkalaiskirjailijoiden tavaroista. Niihin on kuulemma äänitetty Pirkkalaiskirjailijoiden kokouksia. Onko ajatuksena, että jostain kasetista vielä löytyisi Väinö Linnan yskäisy tai peräti kokonainen lause jälkipolvia varten.
3 kommenttia:
No eipä ole ekaa kertaa sikiö pääosassa. Näin on myös Ian McEwanin Pähkinänkuoressa. Tykkäsin siitä.
Tosiaan, sama asetelma kuin McEwanilla, jonka kirja on veijarimaisempi ja selkeämpi kuin synkkää ja purevaa tekstiä kirjoittavan Seppälän.
Seppälän sikiö ei tunne vieraan miehen peniksen tökkivän päätään, koska kuolee jo neljän kuukauden ikäisenä auto-onnettomuudessa äitinsä mukana, mutta laukoo kuitenkin mielipiteitään jostain välitilasta.
Nuo Pirkkalaiskirjailijoiden kasetit on kiinnostava löytö. Sun pitää Heidi katsoa niitten perään, ettei niitä vaan vahingossa hävitetä.
Ehkä pitää tutustua myös McEwanin sikiöhenkilöön.
Lähetä kommentti