lauantai 7. syyskuuta 2013

Menolippu

Eilinen ripittäytyminen jäi kiireen vuoksi väliin, pyydän laiminlyöntiäni nöyrimmästi anteeksi. Minulla oli niin hoppu töistä kampaajalle ja sieltä klinikan 50-vuotisjuhliin. Illan teemana oli loogisesti 60-luku, joten kampaaja suihkutti hiuksiini pullollisen lakkaa ja minä liimasin yläluomiini keinotekoisen tuuheat ripset. Pukeutumiskoodin  vuoksi juhlien alusta puuttui se kiusallinen pönöttäminen, joka yleensä helpottaa vasta kun juhlijat ovat saaneet siemaistua pari lasia viiniä. Nyt puheenaihetta riitti työkavereiden ja vähän tuntemattomienkin vermeistä, kampauksista ja peruukeista.

Juhlissa oli ruoan ja juoman lisäksi ohjelmaa kuten sairaalan historia tampereen kielellä, jossa kerrottiin sopivan uskaliaasti edellisestä ja nykyisestä professorista sekä ylilääkäreistä ja kaikkia nauratti (se oli siis erittäin hauska). Riku Suokas esitti stand up komiikkaa. Loputon vitsin lähde oli tietysti koomikko itse: koomikon vatsa, kalju ja viturallaan olevat ihmissuhdeasiat. Suokas sanoi, ettei miehelle pidä ostaa mitään Body Shopista, mies ei kaipaa metsämansikkadeodoranttia vaan miehen tuotteita ovat Axe, Harley Davidson ja Pirkka. Niiden nimissä ei ole mitään epäilyttävän pehmoista.

Illassa esiintyi munuaislääkärien bändi, joka oli valinnut puristisen akustisen tien, joten sitä  oli vähän vaikea kuulla. Se mitä kuulimme oli oikein nautittavaa. Lopuksi hypimme loistavan cover-bändin myötä sellaisten kappaleiden tahdittamana kuin "Tuulen suojaan" , "Ajetaan me tandemilla" ja "Menolippu". Menolipussa muodostimme pitkän kiemurtelevan jonon (osa kiemurteli häpeästä osa muuten vaan). Juhliin osallistui kolme Marilynia sulkapuuhkineen, joten juhlatilan lattia näytti siltä kuin siellä olisi tepastellut parikymmentä sulkasatoista kanaa.

Näistä kekkereistä eivät juomat kesken loppuneet, sillä viiniä oli hankittu vaivaiset 150 pulloa, kuohuviiniä 50 pulloa ja päälle pakolliset oluet ja siiderit (juhlijoita oli 150). Alkoholittomiksi juomiksi riittivät pari pulloa Pommacia. Loppuillasta vesikannuja kyllä kallistettiin ahkerasti. Ettei nyt synny väärää mielikuvaa, juhliin piti ihan itse ostaa illalliskortti.Ahneet lääkärit ja pyyteettömät hoitajat eivät juhlineet veronmaksajien varoilla.

Painoin suhisevan korvani höyhentyynylle kello puoli kaksi. Ylös noustessa jalkapohjiani poltteli vaikka olin ottanut mukaani ne järkevämmät ja tylsemmät vaihtokengät.

3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Kuulostaa siltä, että teillä on mukava klinikka! Aina ei ole näin. Omalla alallani tiedän ainakin yhden yliopistoklinikan (jätän häveliäisyyssyistä nimeämättä), jossa jengillä tuntuu olevan aika tasaisen mukavaa. Jotenkin on syntynyt käsitys, että pitkällä etäisyydellä metropolialueesta voisi olla jotain tekemistä asian kanssa. Mutta voin olla väärässäkin.

Ana kirjoitti...

Toivottavasti edes yksi Marilyneistä oli biologinen mies, se kruunaisi hyvät bileet...

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Klinikka on mukava, tai siellä on paljon mukavia ja lahjakkaita ihmisiä. Tunnen kyllä vieläkin välillä ulkopuolisuutta.
Kaikki kolme identtistä Marilynia olivat naisia. Ikävä kyllä ei miesmarilyneja.