Maalasin makuuhuoneen ikkunalaudan. Lähirautakaupan kauppias myy minulle maalia säännöstellen. Hän väitti maalipurkin riittävän kolmeen ikkunalautaan, mutta se riitti hädin tuskin yhteen.
Tyhjää huonetta on todella helppo siivota. Minä jopa vahasin lattian, ensimmäistä kertaa elämässäni. Huonekalut ovat turha puhtauden este.
Remonttini laajeni hieman. Huomasin vierashuoneen ikkunalaudan maalin kupruilun ja lohkeilemisen. En voinut vastustaa kiusausta, vaan rapsutin ihan kokeeksi pikkuisen maalipintaa. Se tuntui todella hyvältä. Hain keittiöstä puukon ja rapsutin vähän lisää. Puukolla saa irti lopulta aika vähän, joten turvauduin leveään lastaan. Ikkunalaudassani on tällä hetkellä syviä kraatereita. Pääsen kohta paklaamaan. En taida enää nousta tästä omin voimin. Minulta pitäisi kuulemma piilottaa kaikki teräaseet.
Ehkä rautakauppias on oikeassa säännöstellessään pakkelin ja maalin myyntiä. Hän tunnistaa himokkaan katseeni, joka kulkee pitkin rautakaupan hyllyjä ja paljastaa riippuvuuteni.
3 kommenttia:
Hieno tuli!
Vaimon mukaan mulla tarttis olla porttikielto rakennusalan kauppoihin...
Maalin rapsutus on terapeuttista - kunhan sitä ei ole pakko tehdä eikä sitä ole liikaa :-D Kumma tyyppi tuo maalikauppias, mulle yritetään aina tyrkyttää jättikokoisia päniköitä, joita en jaksa edes nostaa....
Kerran hän ei suostunut myymään minulle lisää maalia, ennenkuin kävin sanomassa, että minun käskettiin sitä ostaa.
Lähetä kommentti