Eilisessä Hesarissa muisteltiin, miten oma äiti rentoutui. Itselläni on mielikuva äidistä, joka makaa kyljellään sängyssä, lukee kirjaa ja näyttää poissaolevalta. Vanhempani olivat (ja ovat) aina kahdestaan, eikä heillä ole omia ystäviä, vaan he seurustelevat toisten pariskuntien ja sukulaisten kanssa. Muistan, kun isä oli työmatkalla (harvoin sellaista tapahtui) ja äiti lähti elokuviin. Se oli niin poikkeuksellista, että pystyn palauttamaan mieleeni jopa elokuvan nimen: "Bonnie ja Clyde". Jäin pikkusiskojen kanssa kotiin. Olin todennäköisesti tuolloin 14 -vuotias ja äitini vasta 33-vuotias.
Nukahdan usein kesken televisio-ojelman. Minulla ei ole aavistustakaan,
kuka lopulta oli eilisen brittidekkarin roisto. Heräsin hetkeksi kesken
ohjelman ja kun avasin silmäni, edellisessä osassa ammuttu ja varmuuden vuoksi vielä poltettu
patologi juoksenteli yhtä komeana ja vetreänä kuin ensimmäisen osan
alussa. En voisi kuvitella kenenkään tuntemani patologin hölkkäävän yhtä kepeästi roistoja pakoon. He tuskin viitsisivät selvitellä rikosta henkensä kaupalla vaan hyppäisivät nopesti Budabestin lentoasemalla Finnairin Helsingin koneeseen. Nukahdin uudestaan ja suljin television kun lopputekstit
laskeutuivat pehmeästi ruudun poikki. Television katselu on hämmästyttävän rentouttavaa. Ikävä kyllä virkistyn matkalla sohvalta sänkyyn, sillä matka on lyhyt, mutta kuitenkin niin pitkä.
4 kommenttia:
Viime vuosina minulle on käynyt usein niin, että katson jotain elokuvaa puolisen tuntia ja tajuan sitten,että olen nähnyt siitä alun/keskikohdan/lopun. Lasten ollessa pieniä jäi useampi elokuva kesken katsomisen. Olen katsonut kolmeen eri otteeseen John Malkovichin elokuvaa Suojaava taivas, yhä on näkemättä alku ja loppu.Siellä he harhailevat aavikolla hamaan ikuisuuteen.
Budapestissä hölkkäävä patologi eksyi kaupunkiin rakkaansa vuoksi. Rakas kuitenkin tapettiin ja tietenkin patologin piti ruveta selvittelemään rikosta. Ohjelma on nähtävissä Areenalla viikon verran. Nykyään en juuri viitsi katsoa television kautta televisio-ohjelmia.
Pitänee katsoa loppu Areenalta. En eilen ehtinyt.
Tiedän ihmisen, joka kävi kolme kertaa elokuvateatterissa katsomassa Tarkovskin Peiliä. Ja nukahti joka kerta. Onneksi vähän eri kohdissa, joten aika iso osa elokuvasta tuli yhteensä katsotuksi.
Lähetä kommentti