Työmatkoja pyöräillessä saa varoa jalankulkijoita, jotka ovat sekä kuuroja että sokeita. He ovat tunkeneet korviinsa napit, jotka puskevat korvakäytäviin Musea, Cheekiä, Haloo Helsinkiä tai Isac Elliotia. Samalla kun he ylittävät pyörätien he tarkistavat Twitterin, sähköpostin, Tinderin tai Facebookin. Jalankulkija omaa huonot aistit ja on samalla täysin arvaamaton. Helpompi on ennustaa tulevan juhannuksen sää kuin arvata, milloin jalankulkija saa päähänsä rynnätä pyörän eteen. Eikös myyrilläkin ole tietyt reitit ja kulkuajat?
Moni pyöräilija ei osaa päättää onko pyörätiellä vasemman vai oikean puoleinen liikenne. Sitä pitää yrittää aistia kuin äidin tai isä pahaa tuulta joskus muinoin. Tampereelle on rakennettu rautatien alitse kevyen liikenteen väylä jota kohti laskee jyrkkää alamäkeä yleensä nuorehko mies, joka ilmeisesti uskoo olevansa täysin vahingoittumaton. Hän pistää ns. mutkat suoriksi.
Menin töihin klo 7.30, lähdin kotiin klo 16.30. Poljin Hämeenpuistoon ja ostin jäätelön. Mies sanoi hennolle pikkupojalle: "Otat vain yhden pallon tai sinusta tulee läskipossu". Söin jäätelön ja menin kirjastolle tekemään esitelmää. Kotiin kävellessäni muistin, että olihan minulla polkupyöräkin. Pyörä seisoi säälittävän näköisenä jäätelökioskin vieressä.
2 kommenttia:
Hyva etta pyora oli tallella.
Taalla Israelissa jalankulkijat ja autoilijatkin sen sijaan saavat varoa sahkomoottorilla varustettuja polkupyoria joilla ajavat kaikenikaiset tuhatta ja sataa jalkakaytavilla, suojateilla ja kaduilla, liikennetta vastaankin. Laki on mutta kukaan ei valvo. Kyparista ei olla kuultukaan. Joten pahemminkin voisi siella olla.
Muuten, kiva lukea sinun juttujasi Tampereelta; joskus tulee hirvee kaipuu sinne "juurilleni". Parin vuoden aikana istuin ahkeraan kaupungin arkistossa keräten faktaa kirjaseeni ja kahviloissa, Metsossa, puistoissa haastatellen ihmisiä. Silloin tuntui, että asun Tampereella. Aika jännä tunne monen poissaolovuoden jälkeen.
Kirjani ilmestyi ja matkani Tampereelle loppuivat.
Lähetä kommentti