"Pääskysestä ei päivääkään". Kaupungissa varma kesän merkki on jalkakäytävälle rauhallisesti kuseskeleva mies. Näin sellaisen tänään, joten nyt on kesä. Keltainen noro levisi asfaltilla laajalle alueelle, joten hätä oli varmaan suuri. Mies vaikutti keskittyvän toimeensa, eikä piitannut ohi kulkevista jalankulkijoista. Väistin lätäkköä, etteivät kengät kastuneet.
Söin valkosuklaavadelmajäätelötötterön Hämeenpuistossa ja kuuntelin takanani istuvaa nuorta miestä ja naista, jotka pohtivat elämän tarkoitusta. Ehkei elämällä ole mitään erityistä tarkoitusta. Oikeastaan tarkoituksettomuus tuntuisi ajatuksena huojentavalta.
2 kommenttia:
Täällä on niin järjettömän kylmä ja veemäinen keli että tuo "Tuuli oli niin puuskainen, että riisit lensivät lautaselta" lämmitti sydäntäni. Tämä kevät on jotain minkä kuvaamiseen eivät sanat riitä.
Ulkoilmassa syöminen on hankalaa. Se tuntuu ajatuksena ihanalta, mutta sitten tulee sade, tuuli, ampiaiset, kärpäset, aurinko paistaa silmiin, on kuuma, kylmä yms.
Lähetä kommentti