Kirjaan tähän yhteenvedon vuorotteluvapaastani. Eräs ystäväni sanoi vahingossa vieroitteluvapaa ja sitähän se on, vieroittautumista työstä. Kaikki vieroitus on vaikeaa, niin tämäkin. Lopullisesti en siinä onnistunut.
1. Oli aikaa matkustaa, joten kävin Thaimaassa, Malagassa ja Dublinissa. Huomasin, että yksin matkustaminenkin on antoisaa.
2. Oli aikaa kirjoittaa ja rampata Hesassa kirjoitusryhmässä. Aikaa ei ollut riittävästi, sillä käsikirjoitus vaatii vielä työtä, jota en jaksa tehdä työn ohella .
3. Oli aikaa lukea.
4. Oli aikaa (ja energiaa) käydä elokuvissa, teatterissa, konserteissa ja taidennäyttelyissä.
5. Oli aikaa tavata ihmisiä.
Oli aikaa.
Muuttuiko mikään? En vielä tiedä, mutta jotenkin tuntuu siltä. En koe työtäni samaan tapaan kilpailuna kuin aiemmin (en edes huomannut asiaa ennen vapaata). En halua edetä yhtään mihinkään. En tahdo kouluttautua vapaa-ajallani, enkä aio jatkossa mennä viikonlopun koulutuksiin, ellei se ole ihan välttämätöntä, enkä silloinkaan. Aion kieltäytyä ylimääräisistä hommista tai ainakin yritän tehdä niin.Yritän lähteä töistä ajoissa (ei onnistunut vielä ensimmäisellä viikolla). Koitan pitää huolta siitä, että liikun riittävästi.
Lähden hakemaan polkupyörän korjaamosta. Pyörän jarru jotenkin jymähti paikoilleen. Nuori mies sanoi laittavansa rasvaa jarruihin. On normaali kevätilma (sataa, sataa, sataa). Illalla menen syntymäpäiville, joilla on paljon kirjailijoita tai muuten vaan ihmisiä, jotka tyhmyyttään tuhlaavat aikaa kirjoittamiseen, vaikka voisivat sen sijaan vaikka kutoa mattoja tai rassata mopoja. Saisi kivat räsymatot lattialle tai hienon kulkuneuvon. Kirjoittamalla ryhti menee lysyyn ja kasvoista tulee kelmeät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti