Kerttu syö ruoasta ensin liemen ja tuntia myöhemmin rutikuivat sattumat. Kerttu raukan elämässä on tapahtunut liikaa vaikka se onkin kotiutunut varsin hyvin väliaikaisasunnon mikroaaltouunin päälle. Niin modernin kissan tässä pätkätöiden maassa kuuluukin, sillä eihän koskaan tiedä kenen sohvaa joutuu seuraavaksi repimään.
Tapasin koiravauvan, joka oli niin liikuttavan näköinen, ettei pahinkaan roisto voisi tehdä sille pahaa. Kun sitä alkoi väsyttää, se murisi ja yritti järsiä hihnaansa. Kaikki oli pennussa pyöreää, varsinkin tassut. Ihmislapsetkin on tehty pyöreiksi, sillä pyöreä muoto ei herätä agressioita vaan suojelunhalua.
Työkaverin vuoden ikäinen vauva käväisi työpaikan kahvihuoneessa ja sen kasvoista saattoi lukea kaiken, minkä me olemme tottuneet peittämään: tykkään sinusta, pelkään sinua, en pidä sinusta. Katseen kääntyessä 180 astetta, näkyi pyöreillä kasvoilla vähintään viisi ilmettä. Lopulta vauva parahti itkuun nähdessään mustaviiksisen osastonsihteerin.
Väliaikaisasunnosta puuttuu kerroksellisuus, joka oikeassa kodissa on. Ei ole asunnon vintiltä löytynyttä pöytää, kolmekymmenluvun rikkirevittyjä nojatuoleja, huonekasveja (tai on kaksi muovista), tauluja, Futon-sänkyä tai uudehkoa kirjahyllyä. Kaikki kapineet ja kalusteet on ostettu yhdellä kerralla ja keskiarvomaulla. Mikään ei häiritse.
2 kommenttia:
Mulla on sänkynä 1930-luvulla Lahdessa tehty runkopatja. Se ei hajoa millään, kangaskin niin vahvaa että kissat eivät ole saaneet 20 vuodessa lankaakaan irtoamaan päälikankaasta vaikka päivittäin sitä repivät... Runkoa kun katselee alapuolelta sänkyä, niin näkyy lievää ruostetta mutta muuten kaikki on kunnossa.
Kuvauksesi vauvoista on hieno. Tuollaisia ne juuri ovat.
Lähetä kommentti