keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kerrospukeutuminen

Lääkärin työ on kesähelteellä kevyempää kuin kovilla pakkasilla.Talvella potilaat kerrospukeutuvat. Kerrospukeutuminen ei ole uusi keksintö.

Eräällä miehellä oli tänään yllään välihousut. Jos joku ei tiedä mitkä välihousut ovat, niin minäpä kerron. Alimmaksi puetaan pitkät kalsarit (tyylikkäät tummansiniset, ei mitään Asterix-kuvioisia)  ja päällimmäiseksi suorat housut (mieluiten mustat tai harmaat, villakankaiset). Näiden väliin lämmikkeeksi lisätään välihousut (vaaleansiniset). Välihousuja saa ostaa Kuopiosta tammimarkkinoilta ja muista vastaavista kaupallisista tapahtumista. Savossa niistä käytettiin nimitystä raappahousut. Potilas kertoi, että välihousut puetaan ylle kun järvet jäätyvät ja niistä luovutaan kun Näsijärven pinta aaltoilee jääkannesta vapaana.

Mummoni pukeutui  sukkanauhaliiveihin  (erittäin asiallisiin ei mihinkään seksivermeisiin). Sukkanauhoihin kiinnitettiin ruskeat paksut sukat, joita parsittiin kun ne menivät rikki. Napit, joilla sukat kiinnitettiin, hukkuivat ja ne korvattiin pennin rahoilla (eräs iäkäs maalaislääkäri kertoi pitäneensä aina työpöydä laatikossa pennivarastoa vastaanotolla hukkuvien pennien varalta). Sukkanauhaliivit olivat kokovartaloalusvaate, joka antoi ihmiselle ryhtiä. Sen alle ihoa vasten puettiin pehmusteeksi laamapaita.

Vaari solmi kangasnenäliinan kulmat ja siinä oli käytännöllinen ja kevyt kesähattu. Hänen housujaan kannattivat henkselit. Kesä ja talvivaatteet olivat oikeastaan ihan samat. Kesäaikaan ei vaan ihan aina pidetty villapaitaa.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tavattu Uudellamaalla leski-isäntä heinäntekoaikaan raappahousuissa keittämässä aamukahvia varhaisille vierailijoille.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Olipa se varsin viluinen mies, kun piti olla välihousutkin! Tällaisella ilmalla. Nuoret miehet eivät kai juurikaan käytä edes pitkiä kalsareita, vaikka olisi kunnolla pakkasta.

Oi, 70- luvulla käytettiin laamapaitaa. Se oli mukavan pehmeä ja lämmin.

Saattoivat ne ruskeatkin sukat aiheuttaa myös seksuaalista värinää ja siksikin ehkä napit välillä sinkoilivat! ;)

Annelie kirjoitti...

Minäkin haluaisin laamapaidan. Lapsille niitä on, mutta mistäköhän löytäis aikuiselle naiselle. Flanellipaita on papalta perintönä.

Edelliseen postaukseen vielä viitaten utelias kysyy: Kuinka usein lukupiiri kokoustaa? Vai riippuuko se teoksen vaativuudesta jotenkin?

Anonyymi kirjoitti...

Kovin vaikeaksi olet välihousujen käyttämisen ohjeistanut, sillä kirjoitit: " Alimmaksi puetaan pitkät kalsarit (tyylikkäät tummansiniset, ei mitään Asterix-kuvioisia) ja päällimmäiseksi suorat housut (mieluiten mustat tai harmaat, villakankaiset). Näiden väliin lämmikkeeksi lisätään välihousut (vaaleansiniset). "

Itse laitan ensin kalsarit, sitten raappahousut ja lopuksi päälliset. On vaivattomampaa, kun ei yritä lopuksi lisätä kahden kerroksen väliin vaaleansinisiä välihousuja.

... ja sitten vaan ulkotöihin miettimään kirjallisen kerronnan ulottuvuuksia! T.

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Ompa mukavaa huomata pukeutuvansa (maalla) kuten Teidän vaari. Päälivaatteiden alle lisäillään tai vähennetään vaatetusta.

(Enää Teitä ei voi sinutella ja teen tulee olla iso, koska se merkitsee että Teitä kunnioitetaan, niin lääkärinä kuin etenkin Kirjailijana. *Syvä kumarrus*) ;DDD

Mukavaa ja aurinkoista päivänjatkoo Teillekin sinne Tambereelle.

Anonyymi kirjoitti...

@Anneli

Aikuisille on myös laamapaitoja; niitä voi ostaa jopa netin kautta. http://www.laamapaita.fi/

Raappahousut olivat veljeni lempihousut, siis välisellaiset, talvella.
Pikkulikkana omistin sukkanauhaliivit. En tosin käyttänyt pennin rahoja vaan kangaspäällysteisiä nappeja. Ja talvisin piti olla tarkkana villahousujen kanssa, että ne tosiaan peittivät sen paljaan ihon, joka jäi sukanreunan ja pikkuhousujen välille.
Laamapaitakin kuului vakiovaatteisiini vielä pitkälle aikuisikään asti. Nykyään ne maksavat kyllä tuhottomasti, mutta ovat ehkä sen arvoiset.
Vaarini piti samoin nenäliinaa juuri noin kesäisin ja henkselit kuuluivat hänenkin vakiovarusteisiinsa. Lompakko oli housujen takataskussa ja lompakossa pitkä ruuvi, joka oli ollut hänen polvessaan jonkin aikaa.

//Eija

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Lukupiiristä kysyttiin. Kokoonnumme 1-2 kk välein, eikä se oikeastaan riipu kirjasta vaan miten tapaaminen saadaan sovittua. Tapaamme aina sunnuntaisin klo 17 ja vuorotellen jokaisen kotona. Emäntä valitsee luettavan kirjan.