Nukun huonosti, olen aina nukkunut kehnosti. Kaikki sukulaiseni kärsivät samasta vaivasta. Kun heräsin lapsena kesken unien ja menin yöllä kysymään jotain äidiltä, äitiä ei tarvinnut herätellä, vaan hän vastasi kuin ei olisi nukkunut ollenkaan. Hän sanoi "Mene nukkumaan". Mummo sanoi aina aamulla herätessään "En nukkunut silmän täyttä".
Kerttu hyppii yöllä ylitseni. Se naukuu todella äänekkäästi. Jos varpaani eksyy peiton ulkopuolelle, Kerttu raapaisee sitä. Tämä vahtaaminen alkaa aamuyöstä. Jos pidän makuuhuoneen oven kiinni se raapii ovea raaps, raaps, raaps, kunnes sen tassu väsyy, pitää hetken tauon ja jatkaa riips, riips, riips.
Villiinnyin joskus tammikuussa ostamaan teatterilippuja (niitä saa työpaikan kautta halvemmalla) ja katsoin eilen Pasi Lampelan kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Päätepysäkki. Näytelmä esitettiin Tampereen teatterin Frenckell-näyttämöllä.
Päätepysäkki kertoo keskiluokkaisesta asianajajaopettaja-perheestä. Näytelmässä ei tapahdu oikeastaan mitään positiivista, joten yleisö nauroi, kun pienikin mahdollisuus siihen löytyi.
Näytelmän henkilöt olivat jotenkin vastenmielisiä, alkuun perheen isän Jussin isä (Heikki Nousiainen) vaikutti edes jossain määrin sympaattiselta, mutta hänkin osoittatui roistoksi. Hommaa hämmensi nuori Birgitta, jonka Jussi löysi ravintolasta. Nuoren naisen motiiveista ei saanut selvää. Näytelmässä tapahtui väkivallanteko, joka tuntui epätodennäköiseltä ja josta edettiin epätodelta tuntuvalla tavalla.
Ehkä tällainen näytelmä pitäisi esittää varoitukseksi kaikille naimisiin halajaville pareille.
Näyttelijöissä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Pidin erityisesti Heikki Nousiaisesta, jossa oli iän tuomaa karismaa. Esa Latva-Äijön Jussi tuntui välillä liian yksinkertaiselta asianajofirman johtajaksi. En tiedä miksi. Elisa Piispanen perheen äitinä oli sinänsä luonteva ja Emma-Sofia Hautalan nuoresta Birgitasta ei saanut selvää, mutta se ei varmaankaan ollut näyttelijän vika.
Istuin ihan seinän vieressä, josta ei edes tällainen häikäilemätön keski-ikäinen nainen ehdi nopeasti vessaan, niin että voisi vielä juoda viinilasillisensa rauhassa. Katsomo oli jostain syystä ihan täysi.
4 kommenttia:
Kohta sua pyydetään teatteriarvostelijaksi paikalliseen lehteen. ;)
No voi höh, hyvä uni olisi tärkeää!
Nukuin tuossa nelisen vuotta sitten muutaman kuukauden pätkän todella huonosti. Ensin kivut (ja stressi?), leikkauksen jälkeen varmaankin monenlaisia kehoon ja mieleen liittyviä syitä.
Sain silloiselta omalääkäriltäni nukahtamislääkereseptin, mutta en koskaan hakenut sitä. (Hän oli kyllä kaikin puolin todella symppis nuorehko mies eikä hätääntynyt tai osoittanut kyllästymisen merkkejä, kun kävin siellä kerran tai pari pillittämässä.)
Niin, tulin kysyneeksi siltä joskus aiemmin mainitsemaltani lääkäriltä maailmalla, jonka potilaista puolet hoidetaan lääkkeettömästi pienillä elämäntapamuutoksilla (mahtavaa!!!), että söisinköhän sitä nukahtamislääkettä. Ei hän suoranaisesti sanonut, että älä syö vaan pikemminkin, että elimistön toiminta tulee palailemaan uomiinsa eikä sille sitten ole tarvetta.
No perskutarallaa, en jaksanut odottaa enää mahdollisesti kuukausitolkulla vaan turvauduin akupunktioon. Ja kohta nukuin kuin pieni possu! (Kirjoitan toisessa viestissä lisää, mutta se menee jo vähän mainostamiseksi, joten et välttämättä julkaise sitä, mikä on ihan ok!)
En taida olla kovin altis noille vaihtoehtoisille hoitomuodoille, sillä suhtaudun niinhin epäillen. Koitan liikkua ja levätä riittävästi sekä rauhoittaa illat kaikenlaiselta mieltä järkyttävältä.
Teatterin vessaongelma (ja siihen liittyvä viinilasiongelma) on universaali.
Åboriginal
Lähetä kommentti