Tähän dialogia

Olen vain pieni ihminen, mutta teen silti tällä viikolla monen ihmisen työtehtävät (tai sanoisinko työtehtäviä).

Näin yöllä unta, jossa ajoin linja-auton kyydissä ylös jyrkkää, valtavan korkeaa mäkeä. Tiesin heti, ettei tästä mitään tule. Moottori rupesi köhimään kesken nousun ja auto valui perä edellä takaisin mäen alle.

Ei tarvitse olla kummoinen psykologi tulkitakseen uneni.

Hesarissa kirjoitettiin kivasti Oriveden romaanipajasta ja sen vetäjästä Taija Tuomisesta.

Olen käynyt pari Oriveden kirjoituskurssia ja opiskellut myös kyseisessä pajassa. Syödään aamupuuro, syödään lounas, juodaan päiväkahvit, syödään päivällinen, ostetaan marketista karkkia ja sipsejä ja syödään ne iltapalaksi. Nukutaan huoneessa, joka muistuttaa vankilan selliä paitsi, että sellit näyttävät viihtyisämmiltä. Istutaan karussa luokkahuoneessa, jonne Taija raahaa joka päivä valtavan kassillisen kirjoja, DVD-elokuvia ja kirjallisuuslehtiä. Taija puhuu ja oppilaat kirjoittavat. Taija lukee tekstejämme, joiden marginaaleihin hän kirjoittaa "Tähän dialogia" ja "Tähän kuvausta".

Jotain kummaa siinä tapahtuu. Alkaa pärjätä yksikseen. Miettii, että tähän Taija käskisi laittaa dialogia ja tähän kuvausta.

En jotenkin kehtaa enää mennä kirjoituskurssille, kun nyt kerran julkaisen romaanin. Pelkään, että minusta sanotaan "Sekin on julkaissut vaikka se on niin huono" tai "Kaikkea paskaa sitä painetaan".