Perseenlämmitin

Pääsin kivoille synttäreille. Kiitokset synttärisankarille ja erityisesti hänen vaimolleen, joka oli yllätysjuhlat meille (ja erityisesti miehelleen) raatanut ja onnistunut ainakin kohtuullisesti pitämään homman salassa. Päivänsankari kuljetettiin strategisten järjestelyiden ajaksi Verkkokauppaan ja Vapriikkiin. Eräs vieras oli lähettänyt kyseisen kaupan kautta lahjan ja ja jostain syystä myös viestin, jossa mainittiin tulevasta tapaamisesta. Kaikki eivät ole erityisen taitavia salaamaan asioita.

Juotiin maljoja ja pidettiin puheita, rakkauttakin vannottiin ja minua itketti. Puheen pitäminen on taitolaji, pitää muistaa kenelle puhuu ja miettiä kuinka pitkään vieraat jaksavat kuulla puhujalle itselleen tärkeistä muistoista. Huumori on puheen bensa tai biopolttoaine. Noin yleisesti ottaen puheet olivat erinomaisia ja ne pidetiin oikeaan aikaan (siinä vaiheessa kun oli jo saatu syötävää ja juotavaa).

Juhlissa esiintyi sympaattinen Edu Kettunen, joka oli oikealla tavalla omanarvontuntoinen esiintyjä ja piti päänsä siitä mitä oli suunnitellut esittävänsä ja mitä vaimo ja lapset olivat toivoneet. Varsinkin kappale Perseenlämmitin jäi mieleen. Kettusen kanssa esiintyi kitaristi, jonka nimeä en tiedä, anteeksi.

Syödessä puhuttiin matkustamisesta. Muut eivät kokeneet minkäänlaista häpeää tai ongelmaa lentämisestä. Minä en voi oikein lentää enää mihinkään, sillä pelkään, maailman tuhoutuvan ihan kohta ja minun takiani. Olen sitäpaitsi luontoa jo ihan urakalla tuhonnut. Koen huonoa omaatuntoa vaateostoksista, hengittämisestä, asumisesta ja jugurtista, jonka tänä aamuna söin.  Toivottavasti insinöörit kehittävät mitä pikimmin lentokoneen, joka pysyy ilmassa aurinko- tai tuulienergialla, vesiheinällä, vehnänorasmehulla tai ajatuksen voimalla.


Onnea vaan vielä ja kiitos.