Romaanin kirjoittaminen on järjetöntä puuhaa. Vietät päivän kotona
kissan kanssa kahdestaan ja hinkkaat niitä samoja sivuja uudestaan ja
uudestaan vaikka tiedät, ettei tämä ole
Finlandia-palkintokirjallisuutta, eikä muitakaan pystejä ole tiedossa
tai edes Hesarin arvostelua tai rahaa.
Maineen ja (mielen)terveyden
menetys korkeintaan.
Kun teet jotain versioita, joissa et enää pysy
laskussa, alitajunta heittää sinulle jutun, joka yleensä liittyy
jollain nololla tavalla seksiin tai pissavaivoihin ja naurat sille koska muitakaan virikkeitä ei ole tarjolla. Jos jätät sen romaaniin niin näin isänpäivänä tulee mieleen, että todennäköisesti vanhempasikin lukevat sen.
No kaiken lisäksi ne ovat sellaisia naurettavia juttuja, joista
ei kahvipöydässä puhuta, eikä niistä kukaan taatusti kiihotu, ellei ole
todella säälittävä tapaus. Seksiä tulee olemaan kirjassa vain vähän, mutta pissavaivoja sitäkin enemmän.
Tätä se se tekee kun ainoana seurana ovat omat ajatukset ja naukuva luontokappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti