Kello on puoli yksitoista aamupäivällä ja Tampere läikkyy tummanharmaata välkettään. Uppoamme harmauteen, mutta emme kuitenkaan huku, luulisin. Pääni on vielä pinnan yläpuolella. Venetsiasssa tarvotaan tulvavedessä, me kahlaamme pimeydessä. Ikkunasta näkyy mies, jolla on kirkkaanpunainen anorakki, muut ovat pukeutuneet kuin hautajaisiin.
Tampereen polkupyöräilijät jakoivat polkupyöräilijöille valoja ja minäkin sain pyörääni punaisen takavalon. Pyydän anteeksi, jäsenmaksuni on jäänyt maksamatta.
Kansalaisopisto järjestää jouluisia askartelukursseja. Itse tehdyt joululahjat ovat kivoja, paitsi ne, joita olen itse vuosien mittaan väkertänyt. Kun ajattelen niitä, tekee mieli rallattaa häpeälauluani. No villasukat ovat onnistuneet hyvin.
Inhoan muutenkin joulua tai en minä oikeasti sitä vihaa vaan salaa tykkään siitä. Tulevatko lapset ja jos tulevat niin viettävätkö joulua kanssani ihan vapaaehtoisesti vai pakosta. Onko lähdettävä vanhempien luo köröttelemään vai saisiko viettää aikaa ihan rauhassa kotona. Tapaninpäivänä menen ystävien luo (kiva!).
Tuliko tästä nyt jouluvihamielinen ja masentava päivitys? On joulussa kivojakin puolia kuten Bachin jouluoratorio, glögi, kirjat, Claes Ohlsonilta ostettu joulukuusen muotoinen led-valokoriste, kylmäsavulohi ja suklaarasiat. Eräs työkaverini oli sitä mieltä, että Bachin kantaatit ovat eroottista musiikkia. Googlasin jouluoratorion ja se on koottu pääasiassa aiemmista maallisista kantaateista, jotka oli alunperin sävelletty Dresdenin kuninkaallisen perheen kunniaksi, joka ei kuulosta sekään kovin eroottiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti