Romaanini tekijänkappaleet lojuvat jo jossain postin jakelukeskuksessa ja
saan ne mahdollisesti maanantaina.
Saatatte luulla, että tämä on
teeskentelyä (ei muuten ole), mutta pelottaa ja hävettää. Se voi nimittäin olla
sysipaska. Huonoa kieltä, epäuskottava keko lauseita, jotka nekin ovat väärässä
järjestyksessä. Siitä tullaan sanomaan, että kaikkea sitä nykyään julkaistaan.
Tällaisessa välivaiheessa olevia kirjoittajia pitäisi tukea jotenkin vaikka valtion varoin ja tukitoimin.
Menin vielä googlailemaan edellistä romaania, joka on saanut Pikirjastossa kuusi arviota, joiden mukaan se on viiden tähden arvoinen. Ikävä kyllä skaala on yhdestä kymmeneen.
Kuulin, että kirjailijan kannattaa käydä laittamassa joka paikkaan täydet tähdet omasta teoksestaan. Olen kuin kuntavaaliehdokas, joka ei edes itse äänestä itseään.
Ehkä tämä tuska helpottaa kun kirjan saa käteensä. Kansi on hyvä. Ja
ketä nyt lopulta kiinnostaa. Kaikilla meillä on muitakin murheita.
10 kommenttia:
Luin juuri Antti Röngän ja Petri Tammisen kirjan 'Silloin tällöin onnellinen'. Paljon kirjatuskaa ja epäilyä omasta kirjoittamisen tasosta siinäkin.
Usko pois, ne eivät julkaisisi, jos kirjasi olisi paska.
Blogiasi olen lukenut kymmenen vuotta, välivuosiakin oli. Romanin kirjoittamisessa ja lukemisessa on suurempi vaiva. Kovempi kilpailukin Kiven yms tuotannosta lähtien. Anna armoa itsellesi.
Tuo viimeinen lausekaan ei ole ihan tosi, miten muuten olisi huonoja kirjoja. Ne kirjoittamisjutut oliva Antti Röngän ja Petri Tammisen kirjassa kiinnostavia.
Minnas: Luulen, että moni kirjoittaja kokee tätä samaa, eikä sille oikein voi mitään. Helpottaa kun saa kirjan lopulta itselleen.
Tseppiä synnytystuskaan.Emmehän ole tienneet lastakaan synnyttäessämme minkälaisen olemme aikaan saaneet ja kuitenkin suurimman osan aikaa ollaan suurinpiirtein tyytyväisiä näihin synnytettyihimme,että eihän tämäkään "lapsi" olisi rakas jos sen tuloa et jännittäisi ja kovasti odottaisi.
Voin uskoa tunnelman, kun minullakin on ollut minikokoiseen blogiini kirjoittaessani hikistä häpeää seurauksena. Maailmankirjallisuuden suurilla staroillakin on huonommat ja paremmat kirjansa. Just selasin kirjastossa Ian McEwanin Makeannälästä kirjoitettua ja luin, että hänkin on nyt sitten tavallinen kuolevainen eikä se ole kummoinen. Onhan se kamalaa, kun joutuu altistamaan pitkän yksinäisen aherruksensa yleiselle arvostelulle. Kynnys saada julkaistuksi on huomattava saavutus, kuten Marjatta tuossa sanoi. Sen kynnyksen taakse jääneitä on paljon enemmän.
Eihän sinun blogisi ole minikokoinen!
Lukijamäärillä sitä kai mitataan. Pienehkö se on mulla, mutta tässä vaiheessa olen jo niin juurtunut tähän lukemastani kirjoittamiseen että se vaikuttaa vähemmän. Silti ilahduttaa aina, jos tavallista useampi lukee, joten tietenkin päinvastainenkin jättää pienen pilven. Onneksi se on ohut ja haihtuva.
Lukijamäärätkään eivät ehkä ole ihan todellisia, minulla on ainakin muitakin kuin ihan oikeita lukijoita. Koneet kai lukevat, osoitteet paikantuvat johonkin ulkomaille. Kiva olo kun joskus tule lukijaryntäys, mutta sitten tuntuu taas turvalliselta kun tilanne tasaantuu. Blogisi on kuitenkin tasokas.
Kiitos, ystävällistä!
Lähetä kommentti