maanantai 29. kesäkuuta 2020

Pesin akkunat

Kuuntelin radiosta, kun joku kertoi mökistä, jossa oli viettänyt kaikki kesät syntymästään asti. Hän puhui mökistä kuin suuresta rakkaudesta.

Vanhemmillani on menossa jo neljäs mökki tai oikeastaan viides, sillä yksi purettiin ja tilalle rakennettiin uusi. Suurin osa mökeistä on sijainnut järven rannalla. Kallaveden rantamökin he vaihtoivat aikoinaan Kemiönsaaren mökkiin, jossa tuntui siltä kuin olisi lomaillut ulkomailla. Uimaan mennessä jalkojen alla pyörivät tasaiseksi hioutuneet kivet, eikä hiekka tai muta. Mökki keikkui jyrkässä rinteessä,  johon rakennettiin portaat. Sauna oli ihan meren rannassa.

Mökin viereen syttyi kerran pienen pieni metsäpalo, jota tuli sammuttamaan Kemiön vapaapalokunta. Se oli kesän ehdoton kohokohta.

Asuntoakin vanhempani ovat vaihtaneet tiheästi. Kun muuttolaatikot on saatu purettua, on äiti alkanut katsella asuntoilmoituksia. Hän on myös sisustanut jatkuvasti, lukenut Avotakkaa, ostanut huonekaluja ja verhoja. Vaihdellut huoneita ja huonekalujen paikkoja. Rymsteerannut (tuota termiä ei meillä käytetty).  Inhosin rymsteeraamista, enkä viitsi siirrellä huonekalujani.

Pesin olohuoneen ja keittiön ikkunat vaikka taloon on tulossa kohta ikkunaremontti. Tämä on kevään toinen ikkunanpesu, mutta kun lasit olivat paksun siitepölykerroksen sumentamat. Mummo puhui akkunoista eikä ikkunoista, kesäksi akkunoista revittiin liimapaperit, joilla ne oli tiivistetty ja sisempi lasi poistettiin. Nyt akkunoistani lankeaa puhdasta valoa.

Ei kommentteja: