Sata salamaa

Nuorekas isäni täytti 90-vuotta ja tätä merkittävää tapahtumaa juhlittiin vanhempieni omakotitalon pihalla. 

Isä katseli taivaalta roikkuvia pilviä, joita hän nimitti mammatus-pilviksi (utarepilvi), pilvet katosivat onneksi yhtä nopeasti kuin ilmaantuivat. Mammatukset sijaitsevat usein kuuro- tai ukkospilven reunassa, myös kumpu- ja kerrospilvet voivat tuottaa mammatuksia (tämä on Wikipediasta noukittua tietoa).

Isä opiskeli aikoinaan lukion oppimäärän vuodessa itsenäisesti tai oikeastaan yhdessä serkkunsa kanssa. Isäni on väittänyt, että siihen aikaan Helsingin yliopistoon pääsi kunhan sai laitoksen oven auki ja niin isästä tuli meteorolgi, eikä hän jäänyt viljelemään pientilan peltoja, hoitamaan lehmiä, hevosta, kanoja ja sikaa.  

Kuusikymmenluvulla isä työskenteli Ilmatieteen laitoksella ja tuolloin Helsingissä raivosi harvinaisen kova ukkosmyrsky. Isä kertoi sanoneensa puhelimessa Hesarin toimittajalle, että taivaalla näkyi sata salamaa minuutissa (tämä tuskin oli mitään eksaktia tietoa) ja "Sata salamaa minuutissa" vääntyi Hesarin otsikoksi. 

Mielessämme alkoi heti soida ”Vaik sata salamaa iskee tulta, ja koko elämä räjähtää. Ei rakkautta voi riistää multa. Toivo jäljelle jää...”