Ryhmäliikunta: Sen voi aina korvata kävelyllä.
Vesijumppa, vesijuoksu, uiminen: Uimahalli on kiinni, mutta ei se mitään, sillä onhan meillä kaikilla kävely.
Kuntosali: Käytä käsipainoja ja jumppakuminauhaa tai oman kehon painoa, tai ainahan voi mennä kävelylle.
Elokuvissa käyminen: Mitä Areenasta löytyy? Toisaalta kävellessä voi katsoa maisemia ja saa hengittää raikasta ilmaa.
Ravintolat: Yhtä hyvin voi juoda lasin viiniä kotona tai sitten voi mennä kävelylle.
Ystävien tapaaminen: Voit mennä ystävän kanssa kävelylle (yksinkin voi kävellä tai ottaa naapurin koiran seuraksi).
Lähtisinkö Helsinkiin? Mikä on ilmaantuvuus? Ei hyvänen aika, mielummin menen kävelylle.
Matkustaminen: Kävellen näkee kaiken niin paljon tarkemmin, lähimaastossa on valtavasti nähtävää, nämä vuodenajat ovat niin ihanan vaihtelevat. Välillä tulee vettä, toisinaan taas lunta tai räntää.
5 kommenttia:
Ny siä ollaan pihalla mut ei omalla kotipihalla.
Eipä ole tullut kävelyllä käytyä vähään aikaan. Jossain vaiheessa oli tuota hyötyliikuntoa, minun tapauksessani kolaamista, ihan riittävästi. Mutta käveleminen on kyllä sekä henkisesti että ruumiillisesti reipastuttavaa. Sen sijaan sosiaaliselta katsantokannalta täytyy todeta, että suosin reittejä, joita kulkeissani harvemmin tapaan muita ihmisolentoja. Metsä on siksi minulle kutsuva ympäristö. Metsäkävelyt tosin kärsivät usein lentomelusta, jota tuottavat hornettilaivueet, jotka ilmeisesti seuraavat milloin lähden kävelylle ja lentää karauttavat ylitseni juuri kun olen saavuttanut sellaisen maaston, jossa voisin antaa mielikuvitukseni hartaasti vilistää mystisten puunrunkojen juurella ja kurkistella kivenkoloista salaviisaaseen tapaansa.
Ostin itselleni joululahjaksi aikaisempien vuosien hittituotteen: hulavanteen. Se ehti perille sopivasti joulunalusviikolla. Avasin paketin vasta pari päivää joulun jälkeen, koska tiesin, mitä paketti sisältää. Lopulta kokosin vanteen palat yhteen, mutten ruvennut vannetta vielä pyörittämään, koska kuusi on vanteen tulevalla pyörityspaikalla. Tuolla se vanne odottaa oven takana näkymättömissä.
Toistaiseksi olen keksinyt kaikkea muuta sijaistekemistä ja kasvattanut vyötärön ympärysmittaan jäljelle jääneillä jouluherkuilla. Ilmankos on niin "nyhjääntynyt" kotoiluolo.
Ainahan voi kävellä rillille ja ostaa menopaluun mustaa puolukkahillolla.
Minä oikeasti tykkään kävelemisestä. Kivointa on jos keksii jonkun päämäärän vaikka sen rillin (useammin kahvilan), mutta ihan ilman päämäärääkin voi kulkea. Hulavanne on pienehköissä tiloissa ongelma, kun kaikki tavarat lentelevät ympäriinsä.
Lähetä kommentti