tiistai 2. helmikuuta 2021

Kirjan sukupuoli


 
Facen kirjallisuusryhmissä toistuu kaksi keskustelulinjaa, äänikirjat vastaan painetut teokset (tai e-kirjat) sekä miesten ja naisten lukemat kirjat. Miehet lukevat perinteisesti miesten kirjoittamia kirjoja ja naiset sekä naisten että miesten kirjoittamia (tästä on tietääkseni tutkimusnäyttöäkin). Säännöllisin väliajoin joku käynnistää keskustelun jommasta kummasta aiheesta ja samat argumentit toistetaan uudelleen ja uudelleen, usein vieläpä samassa ketjussa, sillä ei kai kukaan jaksa niitä kahtasataa edeltävää kommenttia lukea. 

Viimeisimmässä seuraamassani ketjussa keskustelun aloittanut mies kirjoitti, että ehkä miehet vaan kirjoittavat parempia kirjoja ja siksi miehet myös lukevat niitä. Myöhemmin hän korjasi väitettään muotoon: Miehet osaavat kirjoittaa miehiä kiinnostavista aiheista ja tässä on syy epätasapainoon. Miehet eivät kuulemma valintaa tehdessään edes katso kirjailijan sukupuolta. Miksi naiset sitten lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia teoksia?

Jotkut kirjailijat ovat yrittäneet häivyttää sukupuolensa käyttämällä nimikirjaimia etunimen sijaan. Tätä harrastetaan varsinkin nuorille suunnatussa kirjallisuudessa. Miksi? Minulla on siitä omat arveluni, mutta en viitsi niitä julkaista. 

Siskoni sanoi, että hänen poikansa lukee koulutehtävänään romaania, jonka saa joko kuunnella tai lukea. Kirjoitus- ja lukutaito ovat ehkä niitä tärkeimpiä koulussa opittavia taitoja, eivätkä ne luultavammin kehity samaan tapaan kuuntelemalla kuin lukemalla, mutta voin olla väärässä. Ja niin varmaan olenkin, sillä tämä on yhtä vähän tutkimukseen perustuva väite kuin se, että miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja, sillä niissä kirjoitetaan miehiä kiinnostavista aiheista. 

En ole lukenut romaania Taru sormusten herrasta, lapseni ovat kahlanneet sen läpi monta kertaa. Olen kyllä yrittänyt. Nyt päätin kokeilla äänikirjaa. Lukijalla on niin miellyttävä ääni, että välillä huomaan kuuntelevani hänen ääntään tekstin sijaan.

8 kommenttia:

iikkoo kirjoitti...

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut pääasiassa naiskirjailijoita. Kärjistän: miehet kirjoittavat toiminnallisia "mieskirjoja", naiset kertovat elämästä ja ihmisestä.

Terveisin ja kahdesta Ei saa -kirjasta kiittäen

Miesoletettu, 75 v.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ilahdun aina oikein erityisesti, kun joku mies kertoo lukeneensa kirjani. Ehkä siis alitajuisesti ajattelen kuitenkin, että naisten kirjoittamat kirjat ovat jotenkin alempiarvoisia kuin miesten. Kiitos!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Tosiaan, kestoaiheita.
Itsekin olen aloittanut hahmottelemaan kirjoitusta aiheesta luettava tarina/kuunneltava tarina. Jotenkin äänikirja kuulostaa minusta hassulta, koska kirjahan on kolmiulotteinen esine. No, en haluaisi sohaista mihinkään suuntaan, joten hion ajatuksiani niin pitkään, ettei vain kukaan loukkaannu.
En oikein uskalla edes nykyään kirjoittaa, etten pitänyt jostain kirjasta, koska tuntosarveni ja aiemmat kokemukset kertovat, että silloin tälle kirjalle kehuja antanut loukkaantuu.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Ja sen chicklit-termin toivon katoavan. Samaa komiikkaa on naisten ja miesten kirjoissa, niiden siis jotka osaavat käyttää huumoria tyylissään. Ajattelen nyt esim, sinun ja juuri julkaisseen Joonatan Tolan huumorin samanlaisuuksia. Aina kun naisten kirjallisuuden piirteitä erotellaan, niin niitä termejä aletaankin käyttää väheksyen.
Kuten Iikkoo sanoo, niin naiset kirjoittavat elämästä ja ihmisistä, mutta jotkut kokevat sen niin, että naiset tunteilevat.

Pekka kirjoitti...

Näin mainitsemasi mieskommentin enkä ollut uskoa silmiäni. Itse olen viime vuosikymmeninä huomannut lukevani yhä enemmän naisten kirjoittamia kirjoja, eikä minulla nuorempanakaan ollut mitään ennakkoluuloja niiden suhteen. Myös kaiken maailman klassikkolistojen miespainotteisuus on alkanut tökkiä pahasti. Äijiä, äijiä, mutisee palindromisti.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Pekka, sinä oletkin niin fiksu! Nyt vasta huomasin, että "Äijiä, äijiä" on palindromi. Muistan yhden palidromin, jonka kurssikaverini keksi aikoinaan (hän keksi niitä useita) "Neulo taas saat oluen", olen tainnut tämän jo johonkin kirjoittaa.

Marjatta, olen jo miettinyt pitäisikö se Tolan kirja ihan ostaa. Chick lit -kirjallisuudessa voidaan käsitellä tärkeitäkin asioita, mutta tuo termi taitaa pilata kaiken. Dekkareita pidettiin joskus roskakirjallisuutena, nyt dekkarit otetaan vakavasti. Olen ymmärtänyt, että kriitikot saavat varsin vapaasti valita mistä kirjoittavat (saatan olla väärässä), mutta pitäisikö palvella lukijoita ja kirjoittaa muustakin kuin omista valinnoista?

sorvatar kirjoitti...

Lisäksi on porukka, jotka eivät lue. Varmaan pakotettunakin luistavat tai lukevat minimin. Nämä henkilöt hyötyvät ehkä siitä, jos kirjoja tulee kuunneltua. Oma lapsi on esim. lukenut vähän, kuunnellut paljon, ja on tarinankerronnassa vahva ja esim.englannissa ja äidinkielessä tavanomaista laajempi sanavarasto, opettajan mukaan. Olisin halunnut, että hän olisi lukenut pienenä kirjoja, mutta ei se vaan lähtenyt, sarjakuvia lähinnä jaksoi lukea. Harry Potterit ja vastaavaat menivät kuunnellen moneen kertaan niin kuin tuo Taru Sormusten herrastakin. Mutua tämäkin siis, ei aavistustakaan, onko ajatuksena koulussa tämä veikkaamani.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Näin varmasti on. Hyvä kun kuuntelevat.