Kirjoitin kirjailijakaverille kiitos kortista -postikortin, ostan vielä postimerkin, laitan kortin postiin ja alan odottaa kiitos kiitoskortista -korttia.
Luin Hesarista, että savolaiset ovat huijanneet itselleen koronarokotuksia. Tämä rokotusprojekti etenee kuin television päivittäissarja.
Katsoin Areenasta ohjelman, jossa Miki Liukkonen vierailee Antti Nylenin luona. Olen saanut Nylenistä jonkinlaisen katkeran nälkätaiteilijan kuvan (mies sai hiljattain taiteen valtionpalkinnon). Olen pitänyt Nyleniä hyvin ehdottomana, mutta ohjelman perusteella hän kyseenalaistaa varhempia teoksiaan.
Antti Nylen oli vegaani jo silloin, kun muut ajattelijoina itseään pitävät ihmiset söivät jauhelihaa ja tonnikalaa. Nylen näyttää edelleen luonnonlaihalta älyköltä, kun taas Liukkonen poseeraa televisiossa hihattomassa paidassa ja esittelee lihaksiaan ja tatuointejaan katsojille.
Nylen työskentelee kellaritilassa, jossa on paljon kirjoja, kaikki tavarat ovat melko hyvässä järjestyksessä. Tietotekniikkaa en huoneessa havainnut, erilaisia paperipainoja kyllä. Kirjoittamisen hän mainitsee työksi, valokuvaamista ja levyn kansien tekemistä hän nimittää taideterapiaksi.
Miten joku kehtaa liittyä katoliseen kirkkoon? Se ei ole missään määrin trendikästä. Suomen tunnetuimmat katolilaiset lienevät Timo Soini ja Antti Nylen, joilla ei taida olla paljonkaan muuta yhteistä. Ihailen ja pelkään ihmisiä, jotka eivät kulje valtavirran mukana, kuten minä teen. Aikoinaan huolena oli se mitä naapurit, sukulaiset ja luokkakaverit ajattelivat, nyt pitää ottaa huomioon myös 353 Facebook-kaveria ja 310 Instagram-seuraajaa.
Huomasin äsken, että näen opetusajossa kulkevat ratikat ikkunastani. Ne vilahtavat tuolla kahden talon välissä. Näky jotenkin ilahduttaa minua.
Voisin muuten kuvitella Nylenin lähettävän postikortteja, itse tehtyjä tietenkin.
4 kommenttia:
Olen myös katsonut noita Liukkosen keskustelutuokioita, virkistävän persoonallisia. Tykkään siitä hänen tavastaan näyttää esim omaa turhamaisuuttaan, se miten hän aina aloittaa tukkaansa järjestäen. Ja kysyy suoria kysymyksiä, ne juuri tekevät keskusteluohjelmasta kiinnostavan.
Katsoin lopulta ohjelman kaikki osat ja jotenkin ihastuin Liukkosen tapaan olla ihmisten kanssa.
Kaikki kunnia Antti Nylénille, joka on antanut veganismille (komeat) kasvot, mutta kaikki 1980-luvulla The Smithsiä kuunnelleet saivat tietää viimeistään silloin, että "meat is murder". Levy ilmestyi 1985 ja oli viikkokaupalla brittien albumilistan ykkönen; Suomessa asiaa piti ansiokkaasti esillä Rockradio.
Ajattelevat ihmiset lopettivat tonnikalan syönnin jo 1970-luvulla, jolloin ympäristöjärjestöt uutisoivat, kuinka mm. delfiinejä kuolee tonnikalaverkkoihin (itse tonnikalan uhanalaistumiseen havahduttiin vasta vähän myöhemmin). Eläinaktivismi oli myös osa punk-liikettä.
Nyléniin The Smiths lienee tehnyt tavallistakin suuremman vaikutuksen, koskapa gradunsakin käsitteli Morrisseyn lyriikkaa. Ironista kyllä, katolisuuteen kasvanut Morrissey on itse luopunut uskonnostaan (ei silti välttämättä uskostaan). Vegaaniksikin hän tunnustautui vasta jokunen vuosi sitten, vaikka onkin ollut kasvissyöjä lapsuudestaan lähtien.
Suomen Vegaaniliitto ry perustettiin 1993. Saksan vastaava jo yli sata vuotta aikaisemmin. Sen perustajan Eduard Baltzerin kirjoittama kasviskeittokirja julkaistiin suomeksi 1910(!) innovatiivisella nimellä Kasviskeittokirja. Salakirjat on ottanut opuksesta uusintapainoksen, jos ketä kiinnostaa.
Isän serkku ja hänen vaimonsa olivat vegaaneja jo ainakin 60-luvulla. He omistivat firman, joka toi terveyskaupan (siksi niitä kauppoja taidettiin silloin nimittää)tuotteita maahan. Äitini oli aina stressaantunut, kun he tulivat kylään.
Luin aikoinaan Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet ja minusta niiden kirjoittaja tuntui jotenkin pelottavalta. Pelkään älykkäitä ja ehdottomia ihmisiä.
En tiennytkään, että Suomen Vegaaniliitto on perustettu niinkin myöhään. Saattaa olla, että seuraavat sukupolvet pitävät meidän tapaamme käyttää eläimiä hyväkseen raakalaismaisina.
Lähetä kommentti