Olen pitänyt blogia jo 2008 lähtien ja on pakko myöntää, että viimeiset puoli vuotta olen vakavasti miettinyt blogin lopettamista. Tällaiset lyhyet henkilökohtaiset jaaritukset ovat suuremmaksi osaksi siirtyneet Instagramiin. Blogiteksteiltä odotetaan enemmän, eikä minulla ole halua käyttää aikaani tekstien viilaamiseen.
Kirjoitan sen kummemmin suunnittelematta ja teen korjauksia vähäisessä määrin. Ja sen huomaa.
Nykyään seuraan somessa muutamia mielipidevaikuttajia. Luulen pysyväni kiinni ajassa lukemalla vaikkapa Riikka Suomisen ja Emmi Nuorgamin päivityksiä. En ole kaikesta samaa mieltä, mutta luen mielenkiinnolla. Olen kuin oma äitini aikoinaan, hän halusi pillifarkut, minä haluan tuoreet mielipiteet vaikka ne kiristäisivät vyötäröltä.
Olen kokenut blogin päivittämisen jonkinlaisena kansalaisvelvotteena (anteeksi, mutta nyt kyynärvarsien iho tarttuu pöydän pintaan ja joudun aina
välillä irrottamaan käteni pöytälevystä). Eihän minun ole pakko
tehdä mitään!
Toisaalta somessa on vähän kuusikymppisiä, joten muutaman kaltaiseni pitää heiluttaa suvakkimekkoaan täälläkin. En ole juurikaan puuttunut päivänpolitiikkaan, feminismiin, maahanmuuttoon tai ilmastokriisiin vaan olen kertonut kissasta ja kahvilassa istumisesta ja muusta joutavasta. Ehkä iän myötä radikalisoidun.
Loppupäätelmä: Jatkan jos jatkan ja päivitän silloin kun siltä tuntuu. En ole töissä täällä (tämä kommentti on tarkoitettu minulta minulle).
16 kommenttia:
Voi sentään,ainakin minä olen kovin pahoillani jos lopetat tämän blogisi.Tällä kertaa olet ainoa jonka tekstejä seuraan mielenkiinnola.
Juttusi ovat piristystä tähän hiljais-eloon mikä täällä maaseudun rauhassa elävälle antaa iloa.
Komppaan Kippuraa. Luen tekstejäsi ääneen miehelleni. Jotenkin instagram ei kovaa blogia.
Voin kuvitella, että päivittäinen kirjoittaminen voisi alkaa maistua puulle. Olen ihan mielelläni lukenut arkisista huomioistasi tai kirjan synnyttämisen tuskasta. Mitä jos harventaisit tahtia - ettei tarvitse kokonaan lopettaa?
Paljon jää puuttumaan jos lopetat, jokaisessa jutussasi on aina jotain joka saa päivään oivalluksen: juuri noinhan se asia on, kiva kun joku muukin ajattelee noin. Mutta oma on valintasi, minkäs sille voin !
Älä hyvä ihminen lopeta, Heidi, sinäkin! Blogirintama on harvennut jo paljon Instagramin puolelle ja minähän en haluaisi mennä sinne. Kirjoitat kiinnostavasti ja inspiroit minua.
Välillä tulee blogissa laiskempia kausia, eri syistä. Itselläni on juuri nyt siksi, että olen kiinni muissa tekemisissä. Mielenpohjalla kytee, miten kiva olisi kirjoittaa yhdestä jos toisestakin kirjasta ja aiheesta, mutta en ole päässyt keskittymään. Viime viikolla meillä oli lapsivieraita koko viikon enkä ehtinyt käydä koneellani kuin lyhyin tovein lukemassa toiset kirjoituksia ja nyt laputan kirpparitavaraa. Huomenna lähdemme mökille ja siellä yleensä vain luen, en kirjoita. Tulee varmaan parin viikon tauko.
Loppupäätelmäsi on hyvä. Just noin se on, blogin pitämisen pitää tuntua vapaaehtoiselta.
Mitä jos harvennat ja katsot sitten, tuleeko ikävä vai vieraannutko - minä toivon, että tulee ikävä.
Nyt vaikuttaa helposti siltä, että kerjäsin kommentteja, joissa kehotetaan jatkamaan. Kiitokset niistä. Tämä on jonkinlaista itsereflektiota, tuskin pystyn kuitenkaan lopettamaan.
Jään odottamaan seinänyrkkeily- ja potkukiipeilyblogia. Kenties jopa kirjaa Ei saa hyppiä seinille.
Yks ukkeli
Suoraan sanottuna: älä lopeta! Toivon/toivomme, että jatkat, täälläkin luetaan ääneen blogiasi. Eikä blogia instagrammi tai kirjakaan korvaisi. Tämä blogi sattuu usein osoittamaan niitä ajatuksia, joita itsekin juuri silloin on päässään pyörittänyt. Arkipäivän hämäävä mitättömyys ja hajanaisuus sanoitetaan hauskasti. Blogin kautta täällä Helsingissä saadaan myös tuntumaa elämästä Tampereella.
Kiitokset kaikille kannustuksesta!
Jatka ihmeessä, minäkin hihittelen itsekseni kirjoittamiasi nasevia oivalluksia lukiessani.
Hei älä lopeta! Mä käyn ainakin tasaisin väliajoin lukemassa, mitä on tapahtunut. Vaikka seuraan sua instassa ja Facessa, niin kaipasin sua twitteriinkin. Teet kuinka parhaimmaksi katsot, mutta älä lopeta tätä pliis.
Kiitokset!
Älä lopeta, tekstejäsi on ollut mukava lukea jo vuosien ajan. Voithan aina kuvitella, että blogisi on Instagram-profiili, jos haluat tuntea olosi moderniksi :D
Komppaan edellisiä. Tunnut niin sielunsisarelta. En muita blogeja luekaan, teksteistäsi tulee aina hyvä mieli. Kiitos!
Juu ei älä lopeta! Taitosi kirjoittaa pienistä arkisista ja isoista juhlavista asioista hurmaavasti on lahja, jota käyttäminen vain parantaa. Mitä minäkin kaikella tällä vapaa-ajalla tekisin, ellen lukisi blogiasi?
Tiedän montakin juttua, jota voi vapaa-ajalla tehdä!
Lähetä kommentti