Luin jostain (luultavasti somesta), että ihminen pakkaa matkalle sitä mitä pelkää: Siis lääkkeitä, jos pelkää sairastumista, lämmintä vaatetta, jos pelkää palelemista jne. Minusta tuntuu, että ihminen pakkaa mukaansa kaikkea tarpeetonta, jota sitten joutuu levittelemään majapaikan sängylle ja järjestelemään aina uudestaan.
Käyttämättä jäivät sadetakki, kaksi t-paitaa, muutama alusvaate, yhdet sateen varalle otetut lenkkarit, sukkia ja meikit. Niksiheidivinkki: Ota matkalle mukaan vanhoja huonoja alusvaatteita ja heitä ne käytettyäsi roskikseen.
Polkupyörät eivät hajonneet. Varatut huoneet löytyivät, saimme ruokaa ja päivittäiset pullakahvit.
Pyöräilylle merkatut reitit kulkivat välillä pyöräteitä, toisinaan vilkkaan autotien reunaa, jossa rekat ohittelivat ja välillä pääsimme puikahtamaan hiljaiselle hiekkatielle. Kertaakaan ei satanut merkittävässä määrin.
Ruotsinlaivalla ajattelin taas, etten halua koskaan, en koskaan laivaristeilylle, mutta kuluihan se aika syödessä ja merta tuijottaessa. Junavaunu oli täynnä metelöivää urheilijanuorisoa.
Ensi viikolla käynnistyy ihana Tampereen teatterikesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti