Olen kärsinyt kirjan julkaisun jälkeisestä alakulosta. Kukaan ei ole nostanut lippua salkoon Kuuran ja karkailevan isomummon kunniaksi. Lehdet eivät ole kinunneet haastatteluja, eikä minua ole pyydetty televisioon esiintymään. Elämä on jatkanut vakaata kulkuaan (siitä pitäisi olla iloinen).
Vierailin Luviallla. Etsimme ja löysimme sieniä, saunoimme (ihanat luvialaiset lauteet!), uimme meressä ja katsoimme Haluatko miljonääriksi -tietovisaa. Oli leppoisaa.
R harrastaa hajuvesiä ja minäkin haluaisin ryhtyä naiseksi, joka tuoksuu mandariinilta, pionilta, gardenialta, tuberoosalta, kielolta, bergamontilta, greipiltä... Kävin Stokkalla haistelemassa parfyymeja ja laitoin R:lle ehdotuksen eräästä tuoksusta. Hän sanoi käyttävänsä kyseistä valmistetta siivouspäivinä.
Tässä R:n ehdotus hajuvedekseni (jonka julkaisen tietenkin ilman lupaa): Päivätuoksuksi
jotakin rentoa, mutta kuitenkin ”koossa pysyvää”, tiedostavaa....... Illaksi lämmintä, jossa olisi jotakin twistiä.
Ei mitään vaatimatonta kuitenkaan. Pidän tuosta viimeisestä lauseesta.
S sanoi, että sitruunainen tuoksu pudottaa naisen iästä kymmenen vuotta.
Suomessa ollaan varovaisia tuoksujen suhteen. Muualla maailmassa kaikki lemuaa: pesuaineet, vessapaperi ja ohikulkijat. Haluaisin tuoksun, jonka lähinnä aavistaa. Hajuvesikeskustelu käynnistyi vetiveristä, joka on eteerinen öljy (en ole koskaan kuullutkaan). Vetiveriä käytetään erityisesti miesten haju- ja partavesissä.
15 kommenttia:
Eihän nykyään uskalla käyttää tuoksuja missään. Kotona siivotessa…
Keväällä syntyi aikamoinen kärhämä joogassa, kun joku oli uskaltautunut suihkauttamaan tuoksua. Joku uhkasi lopettaa harrastuksen siihen paikkaan ja loput saivat astmakohtauksen. 🫢
Hajuveden käyttäminen lie turvallisinta kotioloissa.
Joo, ei Suomessa uskalla käyttää tuoksuja. Minullakin on useampia hajuvesiä ja käytän niitä vain kotona.
Viimeksi ostin viime joulun alla Guccin Bamboon, kun se oli hyvässä alennuksessa Sokoksella. Siinä mikään ei häiritse, se ei ole liian tungetteleva, vaan kevyt ja jotenkin suloinen, mielituoksuni.
Kirjan julkaisun jälkeinen aika on kuin synnytyksen jälkeistä aikaa eli altista masennukselle.
Suomessa ei lastenkirjoista kovin paljon kirjoiteta.
Ootahan, minä kirjoitan blogijutun, kunhan saan kirjan ja ehdin.
Suomalaisiin on iskostettu hajuttomuus, varsin monessa paikassa näkee näitä "tulethan tuoksutta"-lappuja mikä toisaalta on ymmärrettävää koska moni ei tiedä kuinka hajusteita tulee käyttää. Eritoten miehissä on tyyppejä jotka aamuisin kaatavat koko Mennen tai Tabac - pullon leukaperiinsä ja se katku seuraa koko päivän, ihan kaikkialle.
Luviasta sen verran, että siellä asui muinoin hurmaavan kaunis nuori tyttö jonka kanssa tuli seurusteltua jokunen vuosi.
Kiitos Marjatta.
Saint Peppone: Luvialla näkyi vain valkohäntäpeuroja ja suppilovahveroita. Hurmaavan kauniista tytöstä lie tullut jo jotain muuta.
Eikö olekin harmillista, että teet suuren työn ja teoksen ja sitten ei mitään suitsutusta?
Missä tahansa hommassa haluaisi edes hiukan glooriaa kaikesta raadannasta.
Miten nyt taas sattuikin että olen itsekin siirtynyt joko tuoksuttomuuteen tai kevyeen Gucci Bamboohon, minä, joka ennen tuoksuin tunnistettavasti kaukaa.
Ja sitten Luvia, missä olen syntynyt ja lapsuuttani ja esiteinivuosien lomia viettänyt! Paikkakunta, mikä häävisti nimeään saa enää kantaa.
Lastenkirjoista ei paljon suitsutusta saa. Taitaa se alakulo tulla vaikka suitsutettaisiinkin, tosin siitä ei ole paljon kokemusta.
Guccin Bamboo mainitaan täällä jo toista kertaa. Pitää tutustua.
Minä en voi enää käyttää hajuvettä edes siivotessa, koska saan voimakkaista hajuista (tuoksuista?) heti migreenin. Ostinkin mielen virkistykseksi uutta pesuainetta, jossa oli kiva pullo, vaan kuinkas kävikään? Kiva pullo kätki sisäänsä mitä väkevimmän hajuista mönjää, joten siivous jatkui pahan sisun ja relertin voimalla.
(ja kyllä, tökötillä oli kaikki mahdolliset ekologiset suositukset + sertifikaatit)
Heidi, hommaa manageri. Monilla kirjailijoilla on nykyään sellainen, koska kustantamoilla ei ole rahkeita järjestää mainostusta.
Ehkä minä kuvittelen, että jonkun pitäisi vain huomata kirja, ilman että teen mitään. No yritän pitää kirjaa esillä somessa. Olen huomannut, että liiallinen kirjasta somettaminenkin voi alkaa ärsyttää toisia.
Sain sun kirjan kustantajalta. (Olen nyt jonkun kerran rikkonut lupaukseni olla ottamatta ns. arvostelukappaleita, koska pelkään harrastuksen muuttumista työnluonteiseksi).
Kun pääsen kirpparin järjestämisestä ja saan kesken olevan romaanin luetuksi, niin luen kirjasi. Se näyttää ihanalta.
Jos jaksat olla aktiivinen, niin voit kysäistä, pääsetkö myymään kirjaasi esim kauppakeskukseen tai esittelemään kirjastoon.
Kiitos Marjatta! Annan arvoa uhrauksellesi, kirjoitit sitten mitä tahansa.
Kävin muuten Sokoksella suihkuttelemassa Cuccin Booboota.
Bamboota tarkoitit varmaan. Eikö olekin kevyt ja viehättävä tuoksu?
Kiitos hyvän mielen tuottamisesta. Olet luonut ihanan maailman Kuura-kirjassasi! Ei nyt tässä enempää...
Bamboota tarkoitin, mistä tuo Booboo tulikaan, ei kuulosta hajuvedeltä. Ihana, jos kirja on tuottanut hyvää mieltä.
Se tuottaa sitä lisää viikonloppuna, kun ekaluokkalainen lapsenlapsi tulee yökylään. Kirja luetaan varmaan useampaan kertaan. Olen varma, että vara-alushousut herättävät naurunremakan, nämä jutut on tuossa iässä iso juttu. L on pyytänyt minua kertomaan yhä uudelleen, miten iso aalto meinasi viedä minulta bikinien alaosan... ja miten minä sitten olisin biitsille noussut.
"Mummiii, entä jos se aalto o l i s vienyt sun biksut."
Miten ihmeessä olet muistanut millaista oli olla seitsenvuotias?
Lähetä kommentti