Kuura ja karkaileva isomummo on saapunut kaupunkiin

Kuura ja karkaileva isomummo on saapunut muutamaan kirjakauppaan. En ole vielä saanut tekijänkappaleita. Otavan markkinointi teki kirjasta erinomaisen tiedotteen. En tiedä lukeeko niitä tiedotteita kukaan. Toivottavasti. 

Lähdin toivioretkelle Ratinan Suomalaiseen kirjakauppaan, josta netin mukaan piti löytyä hengentuotettani. Löysin! 

Neljä kappaletta Kuuraa ja karkailevaa isomummoa kyyristeli arkana Tammen lastenromaanien, Spider-Man, Naamioitu vaara ja Etsiväkerho Hurrikaani ja kurpitsakostaja välissä. Eroa omalla kirjallani ja sen vierustovereilla oli kun Yliopiston almanakalla ja perheraamatulla. 

Otin oman pikkuläpyskäni, lehteilin sitä varovasti ja palautin vahingoittumattomana noiden kahden suuren väliin. Kirjani selkämys paljastui käärijänvihreäksi. 

Myyntipöydällä oli näyttävästi esillä Cristal Snow'n lastenkirjaa Penni Pähkinäsydän. Tarinoita Tuulenpesän metsästä. Onnea Cristal! 

Kävelin Haloselle ja ostin juhlamekon. Olin varmaan jotenkin sekaisin.

Pimeä ei tullut tälläkään kertaa vähitellen vaan se heitettiin yhtenä päivänä niskaamme kuin sammutuspeite. Pimeys on taas kerran yllättänyt meidät. En löydä heijastimiani.

Maallinen jouluoratorio

Kello on puoli yksitoista aamupäivällä ja Tampere läikkyy tummanharmaata välkettään. Uppoamme harmauteen, mutta emme kuitenkaan huku, luulisin. Pääni on vielä pinnan yläpuolella. Venetsiasssa tarvotaan tulvavedessä, me kahlaamme pimeydessä. Ikkunasta näkyy mies, jolla on kirkkaanpunainen anorakki, muut ovat pukeutuneet kuin hautajaisiin.

Tampereen polkupyöräilijät jakoivat polkupyöräilijöille valoja ja minäkin sain pyörääni punaisen takavalon. Pyydän anteeksi, jäsenmaksuni on jäänyt maksamatta.

Kansalaisopisto järjestää jouluisia askartelukursseja. Itse tehdyt joululahjat ovat kivoja, paitsi ne, joita olen itse vuosien mittaan väkertänyt. Kun ajattelen niitä, tekee mieli rallattaa häpeälauluani. No villasukat ovat onnistuneet hyvin.

Inhoan muutenkin joulua tai en minä oikeasti sitä vihaa vaan salaa tykkään siitä. Tulevatko lapset ja jos tulevat niin viettävätkö joulua kanssani ihan vapaaehtoisesti vai pakosta. Onko lähdettävä vanhempien luo köröttelemään vai saisiko viettää aikaa ihan rauhassa kotona. Tapaninpäivänä menen ystävien luo (kiva!).

Tuliko tästä nyt jouluvihamielinen ja masentava päivitys? On joulussa kivojakin puolia kuten Bachin jouluoratorio, glögi, kirjat, Claes Ohlsonilta ostettu joulukuusen muotoinen led-valokoriste, kylmäsavulohi ja suklaarasiat. Eräs työkaverini oli sitä mieltä, että Bachin kantaatit ovat eroottista musiikkia. Googlasin jouluoratorion ja se on koottu pääasiassa aiemmista maallisista kantaateista, jotka oli alunperin sävelletty Dresdenin kuninkaallisen perheen kunniaksi, joka ei kuulosta sekään kovin eroottiselta.

Harrasta

Suomalaisuus on harrasta ja hiljaista, teet melkein mitä tahansa, niin siitä muodostuu jonkinlainen retriitti. Työväenopiston jumpan jälkeen pukukopissa kaikki keskittyvät olennaiseen eli pukemaan vaatteet ylleen. Mitä siinä puhumaan, toisten rauhaa rikkomaan ja huomiota herättämään. Kansallinen voimamme on hiljaisuuden sietäminen ja oman yksityisyyden varjeleminen.

Netin kommenttiketjuja ei pitäisi lukea, mutta kun on jotenkin pakko vaikka tietää, että lopulta tulee oksettava olo. Vähän kuin olisi syönyt ämpärillisen heikkolaatuisia irtokarkkeja. Mistä lähtien toisten ihmisten ulkonäön tai vaatteiden estoton kommentointi on ollut sallittua? Olisi pelottavaa joutua moisen huomion kohteeksi.

Pimeys on laskeutunut yllemme ja ennustan sen pysyvät paikallaan useamman kuukauden ajan. Sen aiheuttamaa apeutta vastaan voi taistella perinteisin keinoin kuten hiilihydraatein, kirjoin, elokuvin, villasukissa hipsutellen, kynttilöitä poltellen, punaviiniä juoden tai marinoimalla itseään kirkasvalolampun valossa.