Ostin Laukontorilta vihanneksia kovaan hintaan. Myyjä kysyi ottaisinko kolme porkkananippua vitosella ja koska pidän porkkanoista niin ostin. Porkkanat olisi voinut kiertää juhannusseppeleiksi tai käyttää kumin korvikkeena.
Jatkoin ostoksiani Lidlissä, jossa hintataso on halvempi. Ulko-oven vasemmalla puolella varjossa vartioivat nuhruisiin vaatteisiin pukeutuneet nuorehkot miehet. Suhtaudun heihin kuin arvaamattomiin luonnonilmiöhin ja pidän mielelläni hieman etäisyyttä, joka ei liity mitenkään koronaepidemiaan.
Kassalle jonottaessani jätin turvavälin seuraaviin asiakkaisiin, jolloin koloon tunki pieni kapoinen mummo laihoine ostoksineen. Ajattelin, että menkööt kun on noin kiire.
Kun söin uusia perunoitani, muistin oman mummoni, joka sirotteli voin päälle suolaa. Kastikkeet olivat niin suolaisia, että hiki kohosi otsalle. Kun ex-mieheni lähti kanssani mummolaan, varoitin suolaisista aterioista. T hytkyi pidätetystä naurusta koko ruokailun ajan.
Mummoni sairastui vanhoilla päivillään diabetekseen, eikä voinut kuulemma syödä mandariineja, leivonnaisten syömistä tauti ei rajoittanut.
Lähelleni on avautunut pieni kahvila, jossa M:n kanssa kävimme. Sellaiseen on mentävä nopeasti ennen kuin se suljetaan.
Koin itseni hylätyksi, sillä parin kaverini myöhemmin julkaistuja kirjoja mainostettiin mainioiksi kesäkirjoiksi. Kyllä minunkin romaaniniani voi lukea kesällä!
Jotkut sanovat, etteivät voi lukea kaunokirjallisuutta kun kirjoittavat, sillä se vaikuttaa heidän tekstiinsä. Minusta tuntuu, ettei kirjoittaminen onnistu ilman lukemista. Saatan lukea kunnes tulee vastustamaton halu kirjoittaa, enkä kuitenkaan kirjoita samoin kuin se kirjailija jota luen.
Tällaisen kevyemmänkin romaanin eteneminen on itselle täysi yllätys. Yhtään en tiedä miten se käyttäytyy, se on kuin ne Lidlin edessä seisovat miehet, vähän arvaamaton. Aloittaessani mielessäni oli yksi ainoa juonen käänne.
torstai 18. kesäkuuta 2020
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
Odotan leivän paistuvan
Olenko maininnut, ettei romaaniani Ei saa elvyttää ole arvioitu sanomalehdissä? Ai olen?
Googlasin Eila Mollbergin romaanin Vakuuslapset kritiikin Hesarista ja tulin siihen tulokseen, että ehkä on vain hyvä, että kriitikot ovat säästelleet tunteitani.
Saara Turunen kirjoitti romaanissaan Sivuhenkilö, miten Hesarin kritiikki loukkasi häntä (tai kirjan päähenkilöä). "Päätän, etten koskaan antaisi hänelle anteeksi tätä", ajattelee romaanin esikoiskirjailija kriitikko Antti Majanderista. Antti Majander kirjoittaa sitten myöhemmin oman näkemyksensä Hesariin.
Märta Tikkanen taas vihaa kriitikko Suvi Aholaa (tai en tiedä vihaako enää) ja kertoo asiasta kirjeissään, jotka on julkaistu nimellä Pakko yrittää kir - Elämä kirjeissä. Tikkanen loukkaantui aikoinaan Aholan Hesarissa julkaistusta Punahilkka -kritiikistä. Suvi Ahola pohtii uudestaan arviotaan Tikkasen kirjeiden julkaisun jälkeen, mutta ei muuta mielipidettään romaanista.
Joku kirjailija kertoi, että joku toinen kirjailija oli kuullut, että joku kolmas henkilö oli ollut paikalla kun Suvi Ahola oli sanonut, ettei arvioi yhtään Kariston kirjaa.
Lämmitän valurautapataa uunissa ja laitan sinne kohta pataleivän paistumaan. Jos asuisin jossain Etelä-Euroopassa, hakisin leipomosta tuoreen, rapeakuorisen leivän.
Googlasin Eila Mollbergin romaanin Vakuuslapset kritiikin Hesarista ja tulin siihen tulokseen, että ehkä on vain hyvä, että kriitikot ovat säästelleet tunteitani.
Saara Turunen kirjoitti romaanissaan Sivuhenkilö, miten Hesarin kritiikki loukkasi häntä (tai kirjan päähenkilöä). "Päätän, etten koskaan antaisi hänelle anteeksi tätä", ajattelee romaanin esikoiskirjailija kriitikko Antti Majanderista. Antti Majander kirjoittaa sitten myöhemmin oman näkemyksensä Hesariin.
Märta Tikkanen taas vihaa kriitikko Suvi Aholaa (tai en tiedä vihaako enää) ja kertoo asiasta kirjeissään, jotka on julkaistu nimellä Pakko yrittää kir - Elämä kirjeissä. Tikkanen loukkaantui aikoinaan Aholan Hesarissa julkaistusta Punahilkka -kritiikistä. Suvi Ahola pohtii uudestaan arviotaan Tikkasen kirjeiden julkaisun jälkeen, mutta ei muuta mielipidettään romaanista.
Joku kirjailija kertoi, että joku toinen kirjailija oli kuullut, että joku kolmas henkilö oli ollut paikalla kun Suvi Ahola oli sanonut, ettei arvioi yhtään Kariston kirjaa.
Lämmitän valurautapataa uunissa ja laitan sinne kohta pataleivän paistumaan. Jos asuisin jossain Etelä-Euroopassa, hakisin leipomosta tuoreen, rapeakuorisen leivän.
tiistai 16. kesäkuuta 2020
Ei se vielä ohi ole
En ole juurikaan jaksanut ajatella meneillään olevaa pandemiaa, mutta eivät ole muutkaan, sillä turvavälejä ei enää näköjään pidetä. Olen nauttinut siitä, että minullekin tehdään tilaa, eikä kävellä päältä, mutta nyt ne ajat vaikuttavat olevan ohi.
Eilen jäätelöä ostaessa seuraavat asiakkaat eivät millään malttaneet odottaa, vaan ryntäsivät ihailemaan jäätelövalikoimaa ja tulivat siihen kylkeen höösäämään, että ottaako pistaasia vai valkosuklaamansikkaa.
Monet myyjät käyttävät hanskoja, joka on minusta epäilyttävää, sillä tuskin kertakäyttöhanskoja käytetään oikein saati muita hanskoja. Näin kun myyjä pyyhkäisi nenäänsä hanskakädellä. Kassahenkilö otti laatikosta kertakäyttöhanskat, eikä käyttänyt sitä ennen käsidesiä, joka tarkoittaa sitä, että laatikoon jääneet käsineet saattoivat periaatteessa kontaminoitua viruksella.
Kädet on helpompi pestä kuin käsineet!
Juttelin lääkärikollegan kanssa, joka joutuu työssään käyttämään muovista visiiriä. Visiiri hiostaa, höyrystyy ja painaa nenää. "Kertakäyttöiset" visiirit on helppo puhdistaa, joten niitä käytetään moneen kertaan. Työntekijät vaihtavat tuunausvinkkejä, joilla yritetään tehdä suojasta mukavampi, moni kovertaa nenälle lisätilaa ja nenän aluetta pehmustetaan erilaisilla materiaaleilla.
Tänä aamuna lehteä lukiessa havaitsin taas, ettei tämä ole ohi vaikka tapaukset vähenevät, eikä Suomi ole saari vaikka välillä luulemme niin. Kiinassa on taas todettu tartuntoja Ruotsista ja Venäjästä puhumattakaan. Satakunnassa ei havaittu tautia neljään viikkoon ja nyt on löytynyt kolme positiivista koronanäytettä (no se on pieni määrä sekin).
Kannattaa edelleen pitää turvaväli, pestä käsiään, yskiä nenäliinaan, pysyä kotona jos on sairas ja käydä testeissä matalalla kynnyksellä. Käsien peseminen suojelee onneksi monilta muiltakin tarttuvilta taudeilta. Turvaväli jopa sukupuolitaudeilta (piti nyt tuokin lisätä kevennykseksi).
Eilen jäätelöä ostaessa seuraavat asiakkaat eivät millään malttaneet odottaa, vaan ryntäsivät ihailemaan jäätelövalikoimaa ja tulivat siihen kylkeen höösäämään, että ottaako pistaasia vai valkosuklaamansikkaa.
Monet myyjät käyttävät hanskoja, joka on minusta epäilyttävää, sillä tuskin kertakäyttöhanskoja käytetään oikein saati muita hanskoja. Näin kun myyjä pyyhkäisi nenäänsä hanskakädellä. Kassahenkilö otti laatikosta kertakäyttöhanskat, eikä käyttänyt sitä ennen käsidesiä, joka tarkoittaa sitä, että laatikoon jääneet käsineet saattoivat periaatteessa kontaminoitua viruksella.
Kädet on helpompi pestä kuin käsineet!
Juttelin lääkärikollegan kanssa, joka joutuu työssään käyttämään muovista visiiriä. Visiiri hiostaa, höyrystyy ja painaa nenää. "Kertakäyttöiset" visiirit on helppo puhdistaa, joten niitä käytetään moneen kertaan. Työntekijät vaihtavat tuunausvinkkejä, joilla yritetään tehdä suojasta mukavampi, moni kovertaa nenälle lisätilaa ja nenän aluetta pehmustetaan erilaisilla materiaaleilla.
Tänä aamuna lehteä lukiessa havaitsin taas, ettei tämä ole ohi vaikka tapaukset vähenevät, eikä Suomi ole saari vaikka välillä luulemme niin. Kiinassa on taas todettu tartuntoja Ruotsista ja Venäjästä puhumattakaan. Satakunnassa ei havaittu tautia neljään viikkoon ja nyt on löytynyt kolme positiivista koronanäytettä (no se on pieni määrä sekin).
Kannattaa edelleen pitää turvaväli, pestä käsiään, yskiä nenäliinaan, pysyä kotona jos on sairas ja käydä testeissä matalalla kynnyksellä. Käsien peseminen suojelee onneksi monilta muiltakin tarttuvilta taudeilta. Turvaväli jopa sukupuolitaudeilta (piti nyt tuokin lisätä kevennykseksi).
sunnuntai 14. kesäkuuta 2020
Katolla
Kävin terassilla, sovin elokuulle Ahvenanmaan reissun ja melkein ostin väriä vaihtavan bluetooth -kaiuttimen. Ahvenanmaa tuntuu näin aamullakin hyvältä ajatukselta, kaiutin ei (onneksi sovimme, että mietin yön yli).
Tapasin perjantaina paria kaveriani, kävelimme Tahmelassa ja kävimme Kujakollin terassilla. Minut valtaa välillä vastustamaton halu puhua ja kirjoittaa tamperetta vaikka en sitä osaa. Kadehdin niitä, jotka sanovat rennosti "Mää kävin vihroin Kujakollissa". Meniköhän oikein? Tätä saattaa lukea joku tamperelainen puhdasoppinen kielipoliisi.
Olen käynyt neljä euroa maksavalla roof walkilla Finlaysonin katolla, jossa liikuttiin tasakaton poikki kulkevia "pitkospuita". Tarjolla on myös vaativampi (ja kalliimpi) kattokävelyversio, jossa käytetään turvavaljaita, mutta joka sekään ei oikeasti ole mitenkään vaativa. Näin minulle on kerrottu. Katolta avautuvat maisemat ovat somat.
Eipä muuta tänään. Lukijamäärät ovat pudonneet, joten pitäisi keksiä jotain repäisevää, mutta tänään en jaksa. Antaa ihmisten vielä kitkeä kukkapenkkejään, polttaa ihonsa ja juoda roseviiniä. Kyllä se ohi menee.
Tapasin perjantaina paria kaveriani, kävelimme Tahmelassa ja kävimme Kujakollin terassilla. Minut valtaa välillä vastustamaton halu puhua ja kirjoittaa tamperetta vaikka en sitä osaa. Kadehdin niitä, jotka sanovat rennosti "Mää kävin vihroin Kujakollissa". Meniköhän oikein? Tätä saattaa lukea joku tamperelainen puhdasoppinen kielipoliisi.
Olen käynyt neljä euroa maksavalla roof walkilla Finlaysonin katolla, jossa liikuttiin tasakaton poikki kulkevia "pitkospuita". Tarjolla on myös vaativampi (ja kalliimpi) kattokävelyversio, jossa käytetään turvavaljaita, mutta joka sekään ei oikeasti ole mitenkään vaativa. Näin minulle on kerrottu. Katolta avautuvat maisemat ovat somat.
Eipä muuta tänään. Lukijamäärät ovat pudonneet, joten pitäisi keksiä jotain repäisevää, mutta tänään en jaksa. Antaa ihmisten vielä kitkeä kukkapenkkejään, polttaa ihonsa ja juoda roseviiniä. Kyllä se ohi menee.
perjantai 12. kesäkuuta 2020
Solitude
Ostin kirpparilta trikoomekon ja mietin ostinko sen vain siksi, etten koskaan löydä kirppareilta mitään ja nyt löysin vai tarvitsenko mekkoa ja onko se edes kiva vaate. Ehkä haluan tuntea itseni paremmaksi ihmiseksi. Ei kai sekään huono motiivi ole?
Olen pitkään ollut ostamatta mitään ja huomaan patoutuneen ostotarpeen odottavan purkautumista. Kävin jo hipelöimässä parin vaatekaupan tarjontaa ja ostin tuon käytetyn mekon.
Lehdissä on kirjoitettu paljon yksinäisyydestä, johon moni ihminen on pandemian vuoksi pakotettu. Ehkä sen kollektiivisuus on vähentänyt osattomuuden tunnetta.
Lääkärilehdessä Jari Turunen kirjoittaa yksinäisyydestä otsikolla Yksinäisyys -modernin ajan epidemia. Yksinäisyyden terveysvaikutukset ovat jonkun arvion mukaan yhtä suuret kuin tupakoinnin ja kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon.
Englannin kielessä yksinäisyydelle on kaksi sanaa solitude ja loneliness. Solitude voi olla positiivista yksinäisyyttä ja loneless on sitä tupakkayksinäisyyttä. Ihmisten keskelläkin voi kokea olevansa yksin. Yksinäisyyden vastakohdalle ei ole omaa sanaa.
Riskiä pienentääkseni menen tänään kylään ja huomenna kaverin kanssa terassille. Joskus yksin olemisesta jopa haaveili. Kun saisi mennä edes ruokakauppaan yksin.
Olen pitkään ollut ostamatta mitään ja huomaan patoutuneen ostotarpeen odottavan purkautumista. Kävin jo hipelöimässä parin vaatekaupan tarjontaa ja ostin tuon käytetyn mekon.
Lehdissä on kirjoitettu paljon yksinäisyydestä, johon moni ihminen on pandemian vuoksi pakotettu. Ehkä sen kollektiivisuus on vähentänyt osattomuuden tunnetta.
Lääkärilehdessä Jari Turunen kirjoittaa yksinäisyydestä otsikolla Yksinäisyys -modernin ajan epidemia. Yksinäisyyden terveysvaikutukset ovat jonkun arvion mukaan yhtä suuret kuin tupakoinnin ja kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon.
Englannin kielessä yksinäisyydelle on kaksi sanaa solitude ja loneliness. Solitude voi olla positiivista yksinäisyyttä ja loneless on sitä tupakkayksinäisyyttä. Ihmisten keskelläkin voi kokea olevansa yksin. Yksinäisyyden vastakohdalle ei ole omaa sanaa.
Riskiä pienentääkseni menen tänään kylään ja huomenna kaverin kanssa terassille. Joskus yksin olemisesta jopa haaveili. Kun saisi mennä edes ruokakauppaan yksin.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2020
Masentava 1980-luku
Kävelin eilen metsässä, jonka jälkeen kaivelin hiusten seasta viisikymmentä hyttysenraatoa. Yöllä raavin päätäni kaksin käsin.
R oli ostanut patterilla toimivan kynämäisen laitteen, jonka kärki asetetaan tiukasti pureman päälle, painetaan nappia, jolloin laite kuumentaa ihon ja paukamat eivät kuulemma enää kutise. Hän esitteli vimpainta innoissaan.
Koko päänahkani olisi pitänyt kuumentaa. No eipä kutina enää tunnu jos ihoa polttelee.
Kävin lukemassa mikrofilmiltä Savon sanomia vuodelta 1982. En muistanutkaan miten ankeaa aikaa 80-luvun alku oli. Lehteen oli painettu mustareunaiset kuvat Sorsan hallituksen ministereistä (naisia oli vain kaksi, Kaarina Suonio ja Marjatta Väänänen). Lehdestä löytyi Paavo Väyrysen kolumni (en jaksanut lukea).
Ruokakaupat mainostivat porsaan luita, joiden kalliimpi ja hienostuneempi versio olivat savustetut porsaan luut.
Elokuvateatteri Alfaromeossa esitettiin elokuvaa "Koulutyttöjen kiima-aika" ja televisiosta tuli neuvostoelokuvaa.
Joku päivitteli yleisönosastossa miksi imettämistä tarvitsee opettaa, sillä hänkin oli imettänyt viisi lasta ilman opetusta. Valitti verorahojen tuhlaamista moiseen turhuuteen.
Luulin virkistyväni lehden lukemisesta, mutta en jaksanut enempää ja sanoin kirjastovirkailijalle, että filmit saa lähettää takaisin Savoon, sillä minua masentaa (en oikeasti maininnut miten ne vaikuttivat mielialaani).
Kävin gynekologilla ja minua melkein harmitti, sillä mitään vikoja ei löytynyt. Olisin voinut käyttää rahan johonkin kivempään. Noin ei saisi kirjoittaa. Olen kiitollinen, ettei syöpää tms. havaittu. Lääkäriasema oli niin sokkeloinen, että kesti aikansa, ennen kuin törmäsin minua etsivään lääkäriin. Hävetti liikkua firmassa, sillä lopetin siellä yksityisvastaanoton pitämisen parin kerran jälkeen.
R oli ostanut patterilla toimivan kynämäisen laitteen, jonka kärki asetetaan tiukasti pureman päälle, painetaan nappia, jolloin laite kuumentaa ihon ja paukamat eivät kuulemma enää kutise. Hän esitteli vimpainta innoissaan.
Koko päänahkani olisi pitänyt kuumentaa. No eipä kutina enää tunnu jos ihoa polttelee.
Kävin lukemassa mikrofilmiltä Savon sanomia vuodelta 1982. En muistanutkaan miten ankeaa aikaa 80-luvun alku oli. Lehteen oli painettu mustareunaiset kuvat Sorsan hallituksen ministereistä (naisia oli vain kaksi, Kaarina Suonio ja Marjatta Väänänen). Lehdestä löytyi Paavo Väyrysen kolumni (en jaksanut lukea).
Ruokakaupat mainostivat porsaan luita, joiden kalliimpi ja hienostuneempi versio olivat savustetut porsaan luut.
Elokuvateatteri Alfaromeossa esitettiin elokuvaa "Koulutyttöjen kiima-aika" ja televisiosta tuli neuvostoelokuvaa.
Joku päivitteli yleisönosastossa miksi imettämistä tarvitsee opettaa, sillä hänkin oli imettänyt viisi lasta ilman opetusta. Valitti verorahojen tuhlaamista moiseen turhuuteen.
Luulin virkistyväni lehden lukemisesta, mutta en jaksanut enempää ja sanoin kirjastovirkailijalle, että filmit saa lähettää takaisin Savoon, sillä minua masentaa (en oikeasti maininnut miten ne vaikuttivat mielialaani).
Kävin gynekologilla ja minua melkein harmitti, sillä mitään vikoja ei löytynyt. Olisin voinut käyttää rahan johonkin kivempään. Noin ei saisi kirjoittaa. Olen kiitollinen, ettei syöpää tms. havaittu. Lääkäriasema oli niin sokkeloinen, että kesti aikansa, ennen kuin törmäsin minua etsivään lääkäriin. Hävetti liikkua firmassa, sillä lopetin siellä yksityisvastaanoton pitämisen parin kerran jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)