keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Odotan leivän paistuvan

Olenko maininnut, ettei romaaniani Ei saa elvyttää ole arvioitu sanomalehdissä? Ai olen?

Googlasin Eila Mollbergin romaanin Vakuuslapset kritiikin Hesarista ja tulin siihen tulokseen, että ehkä on vain hyvä, että kriitikot ovat säästelleet tunteitani.

Saara Turunen kirjoitti romaanissaan Sivuhenkilö, miten Hesarin kritiikki loukkasi häntä (tai kirjan päähenkilöä). "Päätän, etten koskaan antaisi hänelle anteeksi tätä", ajattelee romaanin esikoiskirjailija kriitikko Antti Majanderista. Antti Majander kirjoittaa sitten myöhemmin oman näkemyksensä Hesariin.

Märta Tikkanen taas vihaa kriitikko Suvi Aholaa (tai en tiedä vihaako enää) ja kertoo asiasta kirjeissään, jotka on julkaistu nimellä Pakko yrittää kir - Elämä kirjeissä. Tikkanen loukkaantui aikoinaan Aholan Hesarissa julkaistusta Punahilkka -kritiikistä. Suvi Ahola pohtii uudestaan arviotaan Tikkasen kirjeiden julkaisun jälkeen, mutta ei muuta mielipidettään romaanista.

Joku kirjailija kertoi, että joku toinen kirjailija oli kuullut, että joku kolmas henkilö oli ollut paikalla kun Suvi Ahola oli sanonut, ettei arvioi yhtään Kariston kirjaa. 

Lämmitän valurautapataa uunissa ja laitan sinne kohta pataleivän paistumaan. Jos asuisin jossain Etelä-Euroopassa, hakisin leipomosta tuoreen, rapeakuorisen leivän.


Ei kommentteja: