Sekalaista kesähöpinää

Ostin Laukontorilta vihanneksia kovaan hintaan. Myyjä kysyi ottaisinko kolme porkkananippua vitosella ja koska pidän porkkanoista niin ostin. Porkkanat olisi voinut kiertää juhannusseppeleiksi tai käyttää kumin korvikkeena.

Jatkoin ostoksiani Lidlissä, jossa hintataso on halvempi. Ulko-oven vasemmalla puolella varjossa vartioivat nuhruisiin vaatteisiin pukeutuneet nuorehkot miehet. Suhtaudun heihin kuin arvaamattomiin luonnonilmiöhin ja pidän mielelläni hieman etäisyyttä, joka ei liity mitenkään koronaepidemiaan.

Kassalle jonottaessani jätin turvavälin seuraaviin asiakkaisiin, jolloin koloon tunki pieni kapoinen mummo laihoine ostoksineen. Ajattelin, että menkööt kun on noin kiire.

Kun söin uusia perunoitani, muistin oman mummoni, joka sirotteli voin päälle suolaa. Kastikkeet olivat niin suolaisia, että hiki kohosi otsalle. Kun ex-mieheni lähti kanssani mummolaan, varoitin suolaisista aterioista. T hytkyi pidätetystä naurusta koko ruokailun ajan.

Mummoni sairastui vanhoilla päivillään diabetekseen, eikä voinut kuulemma syödä mandariineja, leivonnaisten syömistä tauti ei rajoittanut.

Lähelleni on avautunut pieni kahvila, jossa M:n kanssa kävimme. Sellaiseen on mentävä nopeasti ennen kuin se suljetaan.

Koin itseni hylätyksi, sillä parin kaverini myöhemmin julkaistuja kirjoja mainostettiin mainioiksi kesäkirjoiksi. Kyllä minunkin romaaniniani voi lukea kesällä!

Jotkut sanovat, etteivät voi lukea kaunokirjallisuutta kun kirjoittavat, sillä se vaikuttaa heidän tekstiinsä. Minusta tuntuu, ettei kirjoittaminen onnistu ilman lukemista. Saatan lukea kunnes tulee vastustamaton halu kirjoittaa, enkä kuitenkaan kirjoita samoin kuin se kirjailija jota luen.

Tällaisen kevyemmänkin romaanin eteneminen on itselle täysi yllätys. Yhtään en tiedä miten se käyttäytyy, se on kuin ne Lidlin edessä seisovat miehet, vähän arvaamaton. Aloittaessani mielessäni oli yksi ainoa juonen käänne.