torstai 18. maaliskuuta 2021

Kasa

Ensin lasketaan jollekin kodin pinnalle aikakausilehti, sen päälle mainos, taloyhtiön yhtiökokouksen kutsu, muistikirja ja siinä onkin hyvä kasan alku. Kasa kasvaa noin puoli cm päivässä, 3.5 cm viikossa, 14 cm kuukaudessa ja vuodessa pöydän laidalle asetettu kasa ulottuu kattoon ja sen viereen on muodostunut toinen kasa, sillä kasat leviävät. Ne lisääntyvät öiseen aikaan. 

Varhainen puuttuminen on tässäkin paras strategia. Kasa kannattaa hävittää ajoissa, mieluiten polttaa, sillä se on ainoa varma keino estää sen leviäminen. Myrkyttäminen ei auta. Maahan kaivaminen saattaa tehota, mutta kasa upotettava vähintään metrin syvyyteen, peitettävä hyvin ja päälle on istutettava mänty.

Yltiöpositiiviset ihmiset kertovat somessa koronan hyvistä puolista. Niitä ihania puolia löytyy lähinnä kirjoittajan omasta elämästä. Tulee oltua oman perheen kanssa, on löydetty leipominen, poltettu makkarat nuotiossa, tavattu ystävät Teamsissa ja katsottu koko perheen voimin Voice of Finland. Nämä tarinat ovat kyllä (onneksi) vähentyneet. 

Minä hävitän kasoja. 

Luen Anu Silfverbergin kirjaa Äitikortti -Kirjoituksia lisääntymisestä (Teos 2013). Suosittelen tämän lukemista gynekologeille ja kaikille muillekin. Siteeraan nyt kirjaa (tämä ei liity kasoihin) 

"Miesten e-pilleristä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta ei sitä tule. Olen lakannut uskomasta siihen. Ystävälläni (kahden lapsen isä) on tähän selityskin: kuvitellaanpa, että teinipoikien hormonitoimintaa manipuloitaisiin 14 vuoden iästä asti pillereillä, joita heidän sitten oletettaisiin syövän siihen asti, kunnes haluaisivat lapsia.  Minkä jälkeen he voisivat ehkä syödä hormoneja tullakseen isisksi. Minkä  jälkeen suositeltaisiin, että he söisivät lisää hormoneja, jotta eivät vanhenisi."

Miettikääpä sitä. Minä tuhoan sillä aikaa taas yhden kasan.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Neljä selviytyjää ja kasvin hautausmaa

 

Kerron tässä päivityksessä selviytyjistä, niistä neljästä huonekasvista, jotka ovat selvinneet hengissä yli pimeimmän ajan ja kodissani vallitsevan jähmeän melankolian. Ja siitä joka ei selvinnyt.

 

Seviytyjä 1/4 (Philodendron 'Birkin' tai 'White Measure', näin minulle kerrottiin)
pientä ruskeaa nekroosia kasvin periferiassa havaittavissa, mutta tästä selvitään hyvin pienellä resektiolla. Ennuste ei tiedossa, enkä lähde sitä arvailemaan. 



Kilpipiilea on selviytyjä 2/4, jota on koetellut pimeys, veto ja ikkunaremontti. Yskinyt keltaista paksua limaa ja kuumeillut. Syksyllä ruukun keskellä kasvoi vielä terhakka yksinäinen kasvi, joka myöhemmin kitui ja riutui (syy tuntematon), epäilin jo exitusta, mutta sitten se tunki esiin ruukun laitamilta ja sanoi ”Hyvää huomenta”. Kilpipiilealla on tärkeä tehtävä, se peittää ikkunalaudan maalin lohkeilun. Sitä tarvitaan ja se tietää sen.


Selviytyjä 3/4 pukeutuu pilkulliseen, oli sitten kesä tai talvi, arki tai suurikin juhla. Nyt sillä on aihetta juhlaan, sillä se on selvinnyt pimeydestä ja pysyvästä karanteenista. Vaatimattomasti se ojentelee pilkkujaan, eikä ole kenellekään vaivaksi. 


Selviytyjä 4/4 on röyhkeä tyyppi, joka yrittää vallata ensin ikkunalaudan ja sitten koko kodin. Se on oman elämänsä Donald Trump, eikä tiedä, että sen röyhkeiden rönsyjen tyvissä on mahdollisesti hometta.


 Kaikki eivät selvinneet. Tässä on tuntemattoman kasvin hautausmaa. RIP. Kepeä mullat. 

Olen tästä postauksesta velkaa ihanalle runoilijalle, Solina Riekkolalle, jonka Face-päivityksistä sain idean. Hän on oikea kasviharrastaja, joka kylvettää, paapoo, valaisee, ruokkii ja rakastaa kasvejaan.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Etuoikeutettua elämää

Näinä päivinä kuuluu pohtia, miten etuoikeutettu on. Ruoskia itseään etuoikeuksilla. Olen valkoihoinen, elän pohjoismaisessa demokratiassa, olen saanut kouluttautua ja saavuttaa kaiken sen, mikä näillä eväillä on mahdollista. Toisaalta olen nainen ja savolainen.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten kotona kannustettiin opiskeluun. Lukio ja yliopisto olivat itsestäänselviä vaihtoehtoja. Usein oli pulaa rahasta ja jatkuvasti oli joku lainan lyhennys tai vekseli lankeamassa. Minua ei kuljetettu harrastuksiin ja ainoan ulkomaanmatkan teimme autolla Pohjois-Norjaan. 

Kävin parin vuoden ajan partiossa, joka kokoontui kotitaloni kerhohuoneessa ja yhden kauden baletissa, jonne kävelin ihan itse. Käytin vapaa-aikani lukemiseen ja ulkoiluun. Hiihdin, luistelin, laskin mäkeä, uin ja leikin ulkona. En koe, että elämäni olisi mennyt siitä pilalle. Ehkä ongelmat olivat ihan jossain muualla.

Maailma on muuttunut ja se on tietysti hyvä juttu. Lasten ja nuorten elämä menee tärviölle, kun eivät saa harrastaa. Varmaan meneekin, en minä sitä kiistä. Toisaalta lapset ja nuoret ovat koronan suhteen etuoikeutettuja, sillä he eivät onneksi sairastu vaikeaan infektioon (monissa aiemmissa pandemioissa nimenomaan lapset ovat olleet vaarassa), eivätkä kuole tautiin. Muun voi sitten aikuisena terapiassa korjata. Koulun käymiseen pitäisi kaikilla olla mahdollisuus. 

Näin kadulla miehen, joka talutti koiraa, perässä kulki pikkutyttö, joka itki ja huusi "Mä en jaksa enää kävellä", johon isäoletettu lohdutti, että matkaa on enää vähän. Lapsen huuto muuttui yhä surkeammaksi ja hän huusi "Mä en jaksa enää itkeä!" Vähän samalta minustakin välillä tuntuu, vaikka en edes itke.

Nyt on alettu puhua siitä, että koronarokotukset pitäisikin kohdistaa ryhmiin, joissa infektio leviää kiihkeimmin ja on pohdittu maahanmuuttajien rokottamista. Poliittisesti moinen ei mene läpi, vaikka saattaisi olla järkevääkin. Ehdotus voisi olla kiero tapa lisätä rokotteen vetovoimaa. 

Pakko lisätä tähän jälkikäteen, että riskiryhmät rokotetaan kuitenkin ensin ja sitten mietitään missä järjestyksessä terveet rokotetaan, otetaanko rokotusjärjestyksessä huomioon ammatti, asuinpaikka tai joku muu asia. Näin olen asian ymmärtänyt.

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Signaali


 Nettiyhteyteni on pätkinyt jo pitkään. Sain uuden modeemin, joka ei ole tuonut helpotusta yhteyden hetkittäisiin katkeamisiin. Tauot kestävät korkeintaan pari minuuttia kerrallaan, mutta ovat silti todella ärsyttäviä. 

Sotin taas Telialle ja asentaja kävi paikalla, puhalteli johtoihin, joissa oli pölyä, kilautti kaverille, eikä hommaan saatu mitään selvyyttä. "Se voisi johtua siitä, että seinä välillä tärisee", hän arveli. En ole kovin vakuuttunut. Koska minulla on kahden vuoden liittymäsopimus, niin minä kai sitten elän tämän tärinäherkän nettiyhteyteni kanssa niin kauan. 

Pidin Satakunnan lääkäriyhdistykselle esityksen aiheesta "Miten lääkäristä tuli kirjailija?" Tietysti nettiyhteys katkesi esityksen aikana, mutta onneksi vain kerran. 

Halusin puhua seisten, joten rakensin Kertun raapimapuusta ja muutamasta kirjasta hienon "puhujapöntön". 

Jälkeenpäin vähän häpesin esitystäni, sillä onhan se jonkinlaista huoraamista, kun yrittää olla hauska. Ehkä kaikki eivät ymmärtäneet, että käytän liioittelua tehokeinona. 

Nyt kun minulla on esitys ja tuo hieno teline, toivon, että joku muukin haluaisi sen kuulla ja maksaa siitä. 

Olen parin ihmisen kanssa ihmetellyt keittiön ikkunaa ja olemme epäilleet, että rakennusmiehiltä on jäänyt ikkunan pintaan ohut suojakalvo. Suunnittelin repiväni sen irti kunhan tulee lämpimämmät kelit. Nyt kuulin, että se onkin signaali-ikkuna, jonka matkapuhelimien radioaallot läpäisevät helpommin.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Vaaratiedotus


Toimittaja Anna-Stina Nykäsen korona-ajan kolumneja on koottu kirjaksi (Yksin kotona, Into 2021) Kirjaa lukiessa huomaa, miten nopeasti ajankohtaiset tekstit vanhenevat.

Nykänen kirjoitti Hesarissa 22.3.2020 "Juuri nyt suomalaiset puhkuvat intoa auttaa toisiaan." Näinhän silloin oli. Kilpailtiin siitä, kuka saa hakea naapurin mummolle maitoa lähikaupasta ja digoksiinia apteekista. Hamstrattiin vessapaperia. Nyt ei tapella siitä kuka saa auttaa, vaan tapellaan rokotuksista, maskeista ja suositusten noudattamisesta. 

Muutama päivä sitten puhelimeeni tuli vaaratiedotus. Kun mieleni oli jo valmiiksi korona-asetuksissa, ajattelin jotain kamalaa tapahtuneen. Mietin, pitäisikö postiluukku teipata ydinlaskeuman varalta. Hamuilin jo jeesusteippiä. 

Avasin radion ja kuulin, että Espoon Perusmäessä putki on haljennut. Kun minulla oli vesivahinko, ilmoitin siitä huoltomiehelle, enkä koko Suomelle. 

Odotan, että aurinko alkaa vähän lämmittää, että pääsen ulos. Varron astianpesukoneen pyörimistä ja ikkunamiesten tarkastuskäyntiä. 

Yllä kuva Reuma-lehteen kirjoittamastani kolumnista. Kuvan saa suurennettua sitä napauttamalla.

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Kansainvälinen naistenpäivä

Ensin iloiset asiat: blogi toimii taas normaalisti, eikä tekstiin ilmaannu mitään ylimääräistä. Blogi sairastui kovin äkillisesti, mutta parantui onneksi ilman teho- tai muutakaan hoitoa. 

Joskus vuosi sitten järjestimme lukupiirin virtuaalisena. Meitä nauratti koko juttu. Emme onneksi arvanneet, että  seuraavana keväänä olemme uudelleen samassa jamassa.  Onneksi olemme välillä saaneet tavata ihan normaalistikin. Viime kevään Teams-tapaaminen oli hilpeä, saa nähdä minkälainen ensi sunnuntain tunnelma on.

Järjestimme E:n kanssa virtuaalisen tapaamisen, johon myös S hetken osallistui. E oli keksinyt uuden aseen koronaviruksen leviämistä vastaan. Sitä ei tietääksemme ole missään kokeiltu. Ulkonaliikkumiskiellon sijaan voitaisiin ottaa käyttöön sisälläliikkumiskielto. Sisätiloissahan ne virukset leviävät. Kiellon noudattamisen seuraaminen asettaa omat haasteensa. 

Tänään on kansaivälinen naistenpäivä, jonka huomaa siitä, että Hesarin miehisimmältä alueelta, urheilusivuilta löytyy peräti kolmen naisurheilijan kuvat, miehiä näyttää olevan kymmenen. Oletteko milloinkaan kuulleet puhuttavan miesurheilijoista? Tai miesjalkapallosta? 

Kansainvälinen naistenpäivä sai alkunsa sosialistisesta liikkeestä ja sitä on näköjään vietetty yli sata vuotta. Sosialistisissa maissa miehet ostivat 8.3 ruusuja naisille. Luin Wikipediasta. Koronaviruksen leviämisestiä puhuttaessa tulee usein esiin naistenpäivän konsertti, jossa virus levisi laulun lailla. Aika vähän me tuolloin vielä tiesimme. 

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!