Ensin lasketaan jollekin kodin pinnalle aikakausilehti, sen päälle mainos, taloyhtiön yhtiökokouksen kutsu, muistikirja ja siinä onkin hyvä kasan alku. Kasa kasvaa noin puoli cm päivässä, 3.5 cm viikossa, 14 cm kuukaudessa ja vuodessa pöydän laidalle asetettu kasa ulottuu kattoon ja sen viereen on muodostunut toinen kasa, sillä kasat leviävät. Ne lisääntyvät öiseen aikaan.
Varhainen puuttuminen on tässäkin paras strategia. Kasa kannattaa hävittää ajoissa, mieluiten polttaa, sillä se on ainoa varma keino estää sen leviäminen. Myrkyttäminen ei auta. Maahan kaivaminen saattaa tehota, mutta kasa upotettava vähintään metrin syvyyteen, peitettävä hyvin ja päälle on istutettava mänty.
Yltiöpositiiviset ihmiset kertovat somessa koronan hyvistä puolista. Niitä ihania puolia löytyy lähinnä kirjoittajan omasta elämästä. Tulee oltua oman perheen kanssa, on löydetty leipominen, poltettu makkarat nuotiossa, tavattu ystävät Teamsissa ja katsottu koko perheen voimin Voice of Finland. Nämä tarinat ovat kyllä (onneksi) vähentyneet.
Minä hävitän kasoja.
Luen Anu Silfverbergin kirjaa Äitikortti -Kirjoituksia lisääntymisestä (Teos 2013). Suosittelen tämän lukemista gynekologeille ja kaikille muillekin. Siteeraan nyt kirjaa (tämä ei liity kasoihin)
"Miesten e-pilleristä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta ei sitä tule. Olen lakannut uskomasta siihen. Ystävälläni (kahden lapsen isä) on tähän selityskin: kuvitellaanpa, että teinipoikien hormonitoimintaa manipuloitaisiin 14 vuoden iästä asti pillereillä, joita heidän sitten oletettaisiin syövän siihen asti, kunnes haluaisivat lapsia. Minkä jälkeen he voisivat ehkä syödä hormoneja tullakseen isisksi. Minkä jälkeen suositeltaisiin, että he söisivät lisää hormoneja, jotta eivät vanhenisi."
Miettikääpä sitä. Minä tuhoan sillä aikaa taas yhden kasan.
2 kommenttia:
Naseva kannanotto, hyvä!
Olen itsekin ajatellut paljon tuota hormoniasiaa. Säästyin ehkäisypillereiltä. Kokeilin niitä nuorena pari viikkoa USA:ssa, kun poikakaveri hankki niitä minulle apteekkari-isänsä kautta. Sitten huomasin, että siellä oli käytössä kätevä pessaari. Sitä käytin Suomessakin gynekologien hämmästykseksi, kunnes hankin sterilisaation kolmannen lapsen syntymän jälkeen.(Minusta ei tunnu yhtään nololta kirjoittaa tästä, varmaan pitäisi.) Vaihdevuosihormoneja popsin sitten senkin edestä. Lääkäri määräsi niitä minulle varhain, olinkohan 46v. En kärsinyt mistään muusta kuin sorminivelten oireilusta. Hän määräsi hormonikokeen ja sanoi, että näitä nyt sitten, niin ei tule mitään muutakaan harmeja. En osannut kyseenalaistaa asiaa, gynekologit suosittelivat jatkamaan ja minä lääkitsin itseäni 64-vuotiaaksi, jolloin todettiin rintasyöpä ja lopetin hormonit siihen paikkaan. Näin jälkeenpäin olen tulkinnut, että sain joskus aivan yliannostuksia, päättelen rintojeni muhkeutumisesta ja tuo pitkä "hoito" saattoi hyvinkin aiheuttaa minulle rintasyövän.
Sama kasaraivaus menossa täälläkin. Olen auttamaton raparipa, yhden blogikirjoituksen jäljiltäkin pöydällä on kasa kaiken maailman lippua ja lappua.
En ole hormonaalista ehkäisyä, enkä vaihdevuosien hormonihoitoa vastaan (käytän itsekin), mutta ehkä niitä ei pitäisi tyrkyttää niin innokkaasti. Miksi ehkäisy olisi naisten velvollisuus (ehkä se ei nykyisin sitten ole, en tiedä). Jotkut gynekologit suosittelevat vaihdevuosi-ikäisille tosi suuria hormoniannoksia, mutta se ei taida olla mikään yleinen suositus.
Lähetä kommentti