Nettiyhteyteni on pätkinyt jo pitkään. Sain uuden modeemin, joka ei ole tuonut helpotusta yhteyden hetkittäisiin katkeamisiin. Tauot kestävät korkeintaan pari minuuttia kerrallaan, mutta ovat silti todella ärsyttäviä.
Sotin taas Telialle ja asentaja kävi paikalla, puhalteli johtoihin, joissa oli pölyä, kilautti kaverille, eikä hommaan saatu mitään selvyyttä. "Se voisi johtua siitä, että seinä välillä tärisee", hän arveli. En ole kovin vakuuttunut. Koska minulla on kahden vuoden liittymäsopimus, niin minä kai sitten elän tämän tärinäherkän nettiyhteyteni kanssa niin kauan.
Pidin Satakunnan lääkäriyhdistykselle esityksen aiheesta "Miten lääkäristä tuli kirjailija?" Tietysti nettiyhteys katkesi esityksen aikana, mutta onneksi vain kerran.
Halusin puhua seisten, joten rakensin Kertun raapimapuusta ja muutamasta kirjasta hienon "puhujapöntön".
Jälkeenpäin vähän häpesin esitystäni, sillä onhan se jonkinlaista huoraamista, kun yrittää olla hauska. Ehkä kaikki eivät ymmärtäneet, että käytän liioittelua tehokeinona.
Nyt kun minulla on esitys ja tuo hieno teline, toivon, että joku muukin haluaisi sen kuulla ja maksaa siitä.
Olen parin ihmisen kanssa ihmetellyt keittiön ikkunaa ja olemme epäilleet, että rakennusmiehiltä on jäänyt ikkunan pintaan ohut suojakalvo. Suunnittelin repiväni sen irti kunhan tulee lämpimämmät kelit. Nyt kuulin, että se onkin signaali-ikkuna, jonka matkapuhelimien radioaallot läpäisevät helpommin.
8 kommenttia:
Voitko vähän valaista, miten se että yrittää olla hauska olisi huoraamista? Minä en ymmärrä ollenkaan.
Se liittyy varmaan siihen, että paljastin itsestäni enemmän kuin ehkä pitäisi, vähän kuin olisin riisunut itseni alasti heidän edessään. Toisaalta kerroin muutamasta läheisestä ihmisestä sinänsä sympaattisia juttuja, mutta vähän kuin olisin myynyt heidät, sillä saan esityksestä rahaa.
On kiva lukea blogiasi. Pidän tyylistäsi kirjoittaa. Vaikka tekstit ovat lyhyitä, niin pääsen niissä täysin mukaan tilanteisiin mitä kuvaat.
Kiitos ja kivaa viikonloppua sinulle ja muille jotka blogiasi lukevat!
Kiva kun tykkäät. Nämä ovat sellaisia sormiharjoituksia, joihin en halua uhrata hirmuisen paljon aikaa, nämä ovat ihan vaan huvia itsellenikin. Tykkään kirjoittaa lyhyitä houmioita elämästäni. Jos haluat lukea jotain pitempää niin lue romaanini. Kiitokset vielä kommentistasi!
Olen lukenut "Ei saa elvytää" kirjasi ja pidin siitä.
Itse yritän myös kirjoitella tarinaa. Kirjoittelen aamusivuja joka aamu ja olen harkinnut omaa blogia.
Kirjoittaminen tyhjentää mieltä sopivasti!
Satakuntalaiset kyllä tajuaa. Siellä käytetään paljon vähättelyä (en kai mää, ihan sattumalta onnistuin), mutta liioitteluhan on vähättelyn sisko, molemmat kiertävät totuutta, eri suunnista vain. Vai liioittelitko vähättelyn suuntaan? Se on myös hauskaa.
Olen kuullut muutaman 'Miten minusta tuli kirjailija' -alustuksen tai esityksen. Ne on aina kivoja, ja esitys vain paranee, jos käyttää huumoria ja pistää itsensä likoon.
Sanoivat tietysti, että tykkäsivät. Varmaan joku sitten lukee kirjatkin (osa oli lukenutkin).
Juu, sinun blogisi on ihan parhaita mitä olen löytänyt täältä netistä. Ja kirjat myös. Jatka vaan samaan malliin!
Lähetä kommentti