Tehostusta

Sain koronavirustehosterokotteeni melkein kuukautta sovittua aiemmin, sillä ikäluokkani saattoi ainakin Tampereella aikaistaa rokotustaan ottamalla AstraZenecaa, ensimmäinen rokotteeni oli Pfizerin valmiste. Olen siis saanut kahdella eri mekanismilla toimivat rokotteet. Toivon, että tämä oli järkevää.

Ensimmäinen rokote annettiin Ratinassa, jossa väkeä oli paljon, toinen taas pienessä Tammelakeskuksessa, jossa en ollut koskaan käynyt.

Kun hoitaja pyysi sisälle Mäkistä, kaksi tyyppiä pomppasi pystyyn. Selvisi, että minä olin kuitenkin ensimmäinen ja miesmäkisen aika oli vasta jälkeeni. Viime yönä kahdelta heräsin vilutukseen ja särkyihin, otin Buranan ja nyt olo on normaali.

Kävin poikani kanssa syömässä ja hän sanoi, että kaikissa suomalaisissa rokoteohjeissa mainitaan aina ensin sauna. Tämänkin ohjeen toisessa lauseessa kerrotaan, että saa saunoa, joka on meille suomalaisille huojentava tieto.

Juhannusrajoitukset

Kun Kerttu on kateissa, se löytyy yleensä sohvan tai sängyn alta tai keittiöstä viinipullotelineen takaa. Siitä on tullut vanha,  se seisoo keittiön pöydällä ja suunnittelee hyppyä keittiötasolle pitkään ja hartaasti. Kerttu ei enää nouse aamuyöstä riehumaan vaan herää vasta kun olen aamukahvit juonut. 

Tarkoitukseni oli mennä Kuopioon kaverin mökille juhannukseksi, mutta en saanut Kertulle hoitajaa (en edes kysellyt kovin laajasti), lisäksiTampere- Jyväskylä välillä on ollut juhannuksen aikaan ratatöitä, joten osa matkasta olisi pitänyt kulkea bussilla, joka ei tällä kertaa houkutellut. 

Olen kävellyt, kirjoitellut ja lukenut. Istunut Laukontorin ainoassa avoimessa kahvilassa. Hiedanrannassa olisi järjestetty Tampereen underground -juhannus ja Tullikamarin alueella Valtteri juhannusfestivaalit. En kuulu kummankaan tapahtuman kohderyhmään.

Monena vuonna alani eurooppalainen kongressi oli tapana järjestää juhannuksen aikaan. Sitten saatiin norjalainen puheenjohtaja ja kokouksen ajankohta muuttui. Minua juhannus viileässä luentosalissa ei haitannut. 

Ensin tulivat koronarajoitukset, sitten tuli juhannus ja taas elokuvateatterit, museot ja kahvilat sulkivat ovensa. 

 

Elokapinaa!

Olen löytänyt itsestäni elokapinallisen. Ymmärrän hyvin nuorten ilmastohädän. Jotain pitäisi tehdä ja heti. Lisäksi minua ärsyttää, että kaupungit rakennetaan autoja varten. Ehkä käyn kotikadulleni istumaan ja alan soittaa jotain hippisoitinta. Hyvä nuoret! Hyvä Elokapina!

Puutun nyt toiseenkin trendikkääseen aiheeseen. Onko oikein käyttää itseruskettavaa voidetta? Joku saattaa ihmetellä, että mikä ongelma siinä on. Aiheuttaako aine syöpää vai mistä on kyse? Mönjästähän saa hetkeksi laikukkaan oranssin ihon.

Ruskettaessaan ihonsa keinotekoisesti ihminen ottaa yhden toivotun ominaisuuden ruskeilta ihmisiltä, mutta välttyy heihin kohdistuvalta sorrolta. Keinoruskettajan toiminta on siis jonkinlainen ongelma. 

Nykyään puututaan myös siihen kuka saa pukea päälleen mitäkin tai kuka saa kääntää teoksen toiselle kielelle tai kuka saa näytellä ketä. Mietimme hiljattain, mihin asuun voi täysin eettisesti pukeutua ja päädyimme siihen, että koska keskustelutoverini oli kotoisin Ämmänsaaresta, hänen on soveliasta pukeutua Ämmänsaaren kansallispukuun. 

Kuuntelen herkällä korvalla nykyfeministejä, mutta epäilen monen ihmisen etääntyvän liikkeestä intersektionaalisen feminismin tulkintojen vuoksi. Olen luultavammin taas kerran väärässä.

Ystävyysmatka

 

 

Odotin Mäntän Gösta- museon Banksy-näyttelyn olevan pieni ja nolo, mutta se on laaja ja hienosti koostettu. 

 

Näyttelysalin seinään on sudittu epätasainen harmaa raita, jonka päälle Banksyn grafiikka-työt on ripustettu. Keskellä näyttelytilaa seisoo rouhea rakennelma, johon heijastetaan Banksyn kuvat sellaisina, kuin ne talojen seiniin on maalattu. Näyttelyssä on erinomaiset opasteet. 

Kaikki tietävät Banksyn kuvat, mutta nyt tajusin, miten paljon niitä on ja miten kekseliäästi hän käyttää populaarikulttuurin ja maalaustaiteen ikonisia töitä hyväkseen kääntäen ne kekseliäästi ihan omiksi kantaa ottaviksi teoksikseen.

Se, ettei näyttelyyn ole pääsymaksua, tuntuu taiteilijan hengen mukaiselta. Taidetta kaikkien saataville! Mäntän museoihin on (maksullinen) kuljetus Tampereelta. 

Mäntän kuvataideviikkoihin kuuluva Pekilon nykytaidenäyttely on nykytaiteen huvipuisto kolmessa kerroksessa jatkuen rakennuksen pihalle. Pistin tuon huvipuiston tuohon Anna Erikssonin kiusaksi. Ihan joka teoksen edessä en puhjennut itkuun tai kaatunut järkytyksestä lattialle. Paljon ajateltavaa kuitenkin sain.

Yövyimme Honkahovissa, joka on mainio majoitustila. Riittävän viileää ja hyvä sänky. Yhden hengen huone käytävällä sijaitsevine kylpyhuoneineen ja vessoineen maksoi 69 euroa/yö. Aamiainen oli hyvä. Aamu-uinti järvessä virkisti. Illalla saunoimme rantasaunassa. Göstan kasvismenu oli herkullinen, Honkahovin ruokatarjonnassa voisi olla kehittämisen varaa.  

Joskus oli vielä ystävyyskaupunkeja, joihin kaupungin tärkeät henkilöt tekivät matkoja. Tämä oli ystävyysmatka joka tehtiin neljän ystävän kesken. Julistan Mäntän ystävyyskaupungiksemme.

Martta

Vanha ystäväni tulee illalla kylään ja lähdemme huomenna neljän ystävyksen porukalla Mänttään. Olemme varanneet paikat Banksyn näyttelyyn. Työt ovat mahdollisesti Banksyn tekemiä. Banksy on ehkä olemassa. 

Koska ystäväni nimi kuuluisi olla Martta, eikä mikään muu, olen tänä aamuna vienyt kaikenlaiset roskat, pessyt kylpyhuoneen, imuroinut työ/vierashuoneen ja pyyhkinyt sen lattian. 

Vein vintille patjan, jota olen säilyttänyt vieras/työhuoneen sängyn alla, ja jota en ole tarvinnut viiteen vuoteen. Pesin kylppärin lattian, kaadoin vahingossa nestemäistä pyykinpesuainetta valkoisille lattialaatoille ja pesin taas lattian. 

Aion käväistä Tokmanilla ostamassa uuden suihkuverhon, sillä entisen helma on ruskehtava pesuyrityksistäni huolimatta. Kodissani haisee, pesuaineilta, soodalta ja etikalta. Vaikka olen surkea näissä puuhissa, en kaipaa neuvoja. Jos minulla olisi enemmän rahaa ja vähemmän lainaa, ulkoistaisin nämä hommat.

En enää ajattele kirjoituskurssia, mitä nyt eilen kuuntelin Erkka Mykkäsen Kirjoittamisesta-podcastia, jossa Mykkänen puhelinhaastatteli Petri Tammista. Petri Tammisen poika Antti Rönkä (myös kirjailija), on sanonut lauseita viilaavalle isälleen: "Kirjailija kirjoittaa lauseita, mutta lukija lukee romaaneja".

Kirjoituskurssiajatuksia

Neljän päivän kirjoituskurssi pyörii edelleen ajatuksissani. Kesäisille kirjoituskursseille osallistuu monenlaista väkeä. Niitä jotka haluavat leppoisan kesälomaviikon ja Buffet-pöydän ja niitä, jotka tähtäävät sitkeästi kirjailijuuteen. Mitä lahjakkuuteen tulee, ei eroa näiden ryhmien välillä ole, mutta sinnikkyydessä kyllä. 

Hannu Simpura kirjoittaa Kirjailija-lehdessä esseen kirjoittamiskoulutuksesta (Kai opin ja opetin, kun opetin ja lopetin). Siteeraan Simpuraa "Huomasin, että vaikka taideproosa hyötyy yleisestä lahjakkuudesta, älystä, lukeneisuudesta, ja sosiaalisesta arastelemattomuudesta, hyödyn raja kohdataan nopeasti, eikä itseään ja tekemisiään taukoamatta tutkivankaan kirjoittajan käsitys oman tekstinsä luonteesta ole luotettava. Niin ikään havaitsin, ettei arviointia pyydetä etupäässä opin ja parannuksen tarpeeksi, vaan lähinnä pönkäksi valmiille kirjalliselle omakuvalle." Hän kirjoittaa myös "Kun katson tekstiä ja kuuntelen tekstintuottajaa, huomaan aikeen ja toteutuksen kuilun, jonka kirjoittaja näkee tekstistään huonosti, vaikka olisi haka havaitsemaan sen toisen tekstistä".

Edellä mainittu on jonkinlainen "malka omassa silmässä"-juttu. Sama pätee muussakin elämässä, toisen virheet näkee selvemmin kuin omansa.

Petri Tammisen kurssin jälkeen lainasin uudestaan Tammisen ja hänen poikansa Antti Röngän kirjeenvaihtoon perustuvan kirjan (Silloin tällöin onnellinen) ja luin nyt uudestaan Tammisen osuudet (anteeksi Antti). Havaitsin, että sieltähän löytyi keskeisin osa kurssin sisällöstä!

Nyt siteeraan Tammista, joka siteeraa Neil Gaimania "Kun ihmiset sanovat, että jokin jutussasi ei toimi, he ovat melkein aina oikeassa, ja kun he kertovat sinulle, miten sinun pitäisi korjata se, he ovat melkein aina väärässä".  Ja sitten siteeraan Tammista itseään "Kirjoittaminen on ajatusten kääntämistä lauseiksi. Monet luulevat, että ajatukset ovat jo lauseita, mutta ei, kyllä ne pitää ensin kääntää". 

Opin myös sen, että tekstiin pitää kirjoittaa paljon yksityiskohtia, sillä se tekee tapahtumista uskottavia. Mielestäni laitoin tämän ajatuksen sisältävälle kirjan sivulle pienen tarralapun, mutta en enää löydä sitä. Joku edellinen lukija oli tehnyt kirjaan merkintöjä vaaleansinisellä värikynällä, joka on mielestäni äärimmäisen paheksuttavaa kuten sivujen taittelukin.  Nyt keitän kahvit ja sitten kirjoitan. Odottelen Petri Tammisen kirjoitusopasta.