Kuohuviiniä muumikielellä

Istuin eilen kirjastolla kirjoittamassa. Olin asettautunut pyöreään pöytään jonnekin kirjahyllyjen väliin. Samaan pöytään istui nainen läppäreineen ilman päällystakkia sekä mies, joka oli pukeutunut mustaan toppatakkiin. Mies oli vetänyt päähänsä mustan pipan (jos hän olisi ollut savolainen hänen hiuksiaan olisi peittänyt pipo). Mies tuoksahti tupakalta ja vanhalta puutalolta. Nainen alkoi haastatella häntä. Oli mahdotonta keskittyä kirjoittamiseen. En voinut olla kuulematta keskustelua, vaikka nainen yritti puhua hiljaisella äänellä.

Haastattelussa kävi ilmi, että pipamies on tällä hetkellä 60-vuotias, eläkeputkessa, koulutukseltaan insinööri, naimaton, äänestää vasemmistoliittoa, hänen kuukausitulonsa ovat 800 e, hän seuraa tekstiteeveetä, aikoo lähitulevaisuudessa lähetellä sähköpostia, pitää sokeria, hunajaa ja voita luonnollisina tuotteina, ei tunne steviaa eikä pidä margariinia luonnollisena elintarvikkeena. Palkkioksi mies halusi laivaristeilyn, sillä sieltä saa halpaa viinaa.

Eilen Alkossa mies kysyi myyjältä, missä miedot viinit ovat. Niitä on Tampereenkin Alkossa kaikkein suurin valikoima, joten niihin on vaikea olla törmäämättä. Väkevät viinit eivät ehkä ole niin helposti löydettävissä.

Jatkan alkoholilinjalla. Facebookissa moni kertoo nauttivansa skumppaa. Mietin milloin sana tuli käyttöön ja mistä se on peräisin. Savossa ei kukaan aukaissut skumppapulloa, ei vielä 90-luvullakaan. Urbaanisanakirjan mukaan skumppa tulee sanasta skumvin. Sanaa käytetään suomenruotsissa, riikinruotsalaisissa se herättää hilpeyttä, heistä skumvin on muumikieltä.