Join kahvit kirjaston kahvilassa ja kävin vessassa lukemassa seinäkirjoituksia. Seinään liimatussa tarrassa luki "Jätä lakka tukkaan". Minulla meni hetki ennenkuin tajusin, että kyse oli huumevalistuksesta. Jos sattuisin olemaan lakan käyttäjä niin vaikuttaisiko tarra epäterveeseen tapaani?
Kävin eilen katsomassa elokuvan "Invisible woman". Elokuva kertoo Charles Dickensin suhteesta 30 vuotta nuorempaan Nelly Ternaniin. Elokuvan ohjannut Ralph Fiennes myös näyttelee Dickensiä, Nellyä esittää Felicity Jones. Elokuva on kaunis epookkidraama, jossa Nelly kävelee kuvauksellisesti autiolla hiekkarannalla mustassa pitkässä koltussaan (nyt "autio hiekkaranta" käynnisti minulle ikävän korvamadon). Viktoriaanisena aikana Nellyn piti pysyä piilossa, olihan Dickens kuuluisa kirjailija häntä piirittävine faneineen. Dickens oli naimisissa ja hänellä oli liuta lapsia, mutta rakkaussuhde Nellyyn kesti hänen elämänsä ajan. Mitenkään ongelmaton Nellyn ja Charlesin suhde ei ollut. Elokuvan rakastelukohtauksissa sekä miehellä että naisella oli vikroriaaniselle ajalle sopien yllään paksu pitkähihainen valkoinen yöpaita. Elokuva herätti kiinnostuksen Dickensin tuotantoon, jota muuten julkaistiin elokuvan mukaan myös jatkokertomuksina, joita ihmiset tuntuivat seuraavan kuin Putousta. Olen tutustunut kirjailijan teoksiin lähinnä BBC:n sarjojen kautta.
Marisha Rasi-Koskinen kirjoitusryhmästäni julkaisee syyskuussa kolmannen kirjansa, novellikokoelman "Vaaleanpunainen meri". Kustantaja on arvostettu WSOY. Siitä huolimatta kaikki kirjakaupat eivät ota kirjaa myyntiin, sillä novelleja on vaikea saada kaupaksi.
Olen kirjoittanut käsikirjoitustani 74 sivua, enkä ole ottanut tekstiä esille kuukausiin. Eilen luin sen vähän mitä olen saanut aikaiseksi. Olen täysin arvostelukyvytön, sillä teksti ei tuntunut täysin paskalta.
9 kommenttia:
Laskin lukeneeni 3 Dickesin teosta. Nyt ne ovat pikemmin ajankuvaa ja historiaa kuin aikalaisparodiaa niinkuin omana aikanaan. Hän on yhtaikaa satiirikko ja yhteiskuntakriitikko. Wikipedian mukaan kirjallinen realismi syntyi 1850 luvulla mutta tavallaan Dickens oli jo sitä. Luulen että hänen suosionsa salaisuuksia oli paljastaa romantiikan ajan ihanteiden irtautuminen maanpinnalta, ehkä ensimmäsenä jopa. Jollain tavoin me edelleen olemme romantiikan uhreja, niin paljon on sellaista menneisyyden romantisointia edelleen. Valitettavasti Dickensin satiiria ei enää kovin paljoa ymmärrä kun ei tiedä tarkasti mikä on esikuva.
Olipas hyvä että blogisti H otti erään suosikkini esille, niin saattoi kommentoida oikein kirjallisuusblogin arvolle sopivalla tavalla.
Hävettää, etten ole lukenut. Onneksi on mahdollista korjata tämä epäkohta ja sivistyä hieman. Elokuvan perusteella mies oli jo omana aikanaan kovin suosittu ja kirjoja luettiin myös viihteeksi.
Mä voin toimia sun käsikirjotuksen esilukijana, jos tarvetta on. :)
Kässärin on pakko olla hyvä, jos se ei omasta mielestä oo ihan paska.
Åboriginal
Joskus elokuvat toimivat jopa "liiankin" osuvasti...muistirata/aivopesuammatit vaativat mielenlujuutta sekä oikeudenmukaisuutta...mutta toki on ihmisiä väärissäkin paikoissa ja surullista kyllä jopa liiallisen tietämisen kanssa! Onneksi taiteilijaksi ei pääse millään kepulikonstein...se vaatii puhdasta sydäntä ja sielun valoa.
MurMur
Raivostuttavaa on se, että tänään luettu ja hyväksi havaittu teksti muuttuu ehkä jo seuraavan yön aikana paskaksi. Sitä tapahtuu niin usein. Puhun nyt vain itsestäni, tietenkin. Menee se sitten onneksi toisinkin pain. Tänään paskana luettu onkin seuraavassa hetkessä briljanttia kamaa. Kannattaa antaa siis teksti ulkopuolisille luettavaksi.
Itseasiassa se muuttui jo taas paskaksi.
Mutta huomenna se toimii kuin säkillinen timantteja :-) Kaikkea hyvää täältä! Hanki joku lukemaan tekstisi läpi.
Olen jo luetuttanutkin ja saanut monenlaista palautetta.
Lähetä kommentti