Palautin eilen vippilainassa olevaa paksua romaania kirjastoon. Melkein kolmesataa sivua oli lukematta. Laina-aikaa oli vain viikko, eikä kirjaa saa lainata uudelleen. Kerroin ongelmasta, jolloin kirjastonhoitaja antoi kirjan kuitenkin uudestaan minulle. Voi miten ystävällistä olikaan rikkoa ihan pikkuisen sääntöjä.
Kävin Tulenkantajien kirjakaupassa kuuntelemassa, kun kolme naisrunoilijaa (Kristiina Wallin, Katariina Vuorinen ja Solina Riekkola) luki tuotantoaan. Solina oli samalla Viita- kurssilla kanssani. Minulla on aika marginaalisia harrastuksia, sillä osallistujat olisivat mahtuneet pieneen keittiööni. Runoja kuunnellessa alkoivat ajatukseni harhailla kaikenlaisissa arkisissa asioissa. Kun runojen jälkeen keskusteltiin, en sanonut mitään, sillä olinhan pohtinut sellaisia asioita kuten "ehtisikö vielä pestä koneellisen pyykkiä".
Elokuussa ampiaiset häiritsevät kahvihetkiä. Mökillä tutustuimme pariin lihansyöjäampiaiseen, jotka olivat eritysen mieltyneitä palvikinkkuun. Mistään sokerisesta ne eivät piitanneet. Ne pakkasivat vatsan alle lihaa ja lensivät ylilastissa pesälle ja takaisin. Ampiaisen elämä on karua, kesälomia ei tunneta vaan lyhyt elämä on jatkuvaa raatamista.
Aloitan tänään teatterikriitikkoleikkini esityksellä Ponorela Lokomotiva, jonka mainitaan olevan Stanislaw Witkiewiczin haastava mestariteos. Kokeellinen näytelmä, jota ei esitetty kirjailijan elinaikana. Ehkä esittämättömyydelle oli syynsä. Tänään se saattaa selvitä. Turha odottaa mitään kovin syvällistä analyysia.
7 kommenttia:
Meillä TK:ssa on käytössä systeemi; Kaikki on varattu, jos haluat jättää takasinsoittopyynnön paina #.
Loistava systeemi. Ei tartte roikkua linjalla kuunnellen typerää musiikkia. Hoitajat soittaa takasin ja homma pelaa kerrassaan loistavasti.
Teatterikesään tulee kaikinlaista näytelmää. Siellä töissä 12 kertaa olleena voin sanoa, että raikuvat aploodit on kyllä oikeen hyvä kiitos, vaikka vähän heikommallekkin näytelmälle. Niin näyttelijöille kuin mukana kulkevalle tekniikan henkilöstölle.
Täällä ampiaiset häiritsevät kaikkia hetkiä. Eilen ulkona ruokaillessa tuli tyydytettyä sekä liikunnan että ravinnon tarve, kun piti huitoa syödessä lautaselle ja lasiin tunkevia elukoita. Aamulla junassa oli sisällä kaksi ampiaista, joita ihmiset kauhistelivat. Minä liiskasin toisen ikkunaan repusta löytyneellä lenkkipyyhkeellä (olin tulossa kuntosalilta). Olin sankari hetken verran.
Timo, olen sen verran juntti - vai vain rehellinen - että en aplodeeraa raikuvasti silkasta kohteliaisuudesta, sori. (Onneksi työstä maksetaan palkkaa, joten se korvaukseksi riittäköön, jos ei ole aihetta suuriin suosionosoituksiin.)
Hienoa Heidi, että sait sumplittua VIP-lainan itsellesi uudelleen! :) Olen joskus jäänyt kärkkymään palauttamaani VIP-lainaa ja noutanut sen uudelleen vähän ajan päästä...
Juha Hurme kehuu ko. kirjailijaa maailman parhaaksi nykynäytelmäkirjailijaksi. Anna palautetta tännekin. kun olet kappaleen nähnyt.
Hoo, tarkotin teatterikesään päässeitä. Tavallisessa teatterissa tehään paljon ihan silkkaa paskaa. Sen totesin sen 18 vuoden aikana minkä vietin kaupunginteatterin leivissä...
Ooh, vaikuttava plakaatti! (Sori, oli ihan pakko laittaa huutomerkki...).
Åboriginal
Monella plakaatti roikkui kaulassa, pitäisi saada jostain uskottava nauha.
Lähetä kommentti