Perjantaina emäntä tyrkkäsi minut sanomalehdellä ja vanhalla vauvan peitolla pehmustettuun vankilaan. Muovinen sellini köytettiin turvavyöllä auton takapenkille, jossa tuijotin kaltereiden välistä punaisia marjasankoja. Vietin vankeudessa kolme tuntia ilman ruokaa, juomaa ja kunnollisia saniteettitiloja. En edes tiennyt miten pitkään joutuisin pidättelemään (minulla on harvinaisen herkkä virtsarakko, väittää urologini). Verensokerini saattaa laskea vaarallisen alas, jollen saa tiuhaan jotain pientä naposteltavaa kuten kaviaarileipiä. Niitä tarjottiin New Yorkin lennolla samppanja kera.
Emäntäni kävi tunteettomasti ABC:llä kahvilla ja vessassa ja jatkoi matkaa Dallas-pullalta lemuten. Kieleni tarttui kitalakeen niin tiukasti, että sain vaivoin sen sieltä illalla irroiteltua. Loppumatkalla tie kiemurteli siihen malliin, että suolisolmujen aukomiseen kului koko viikonloppu.
Perillä oli varsin mukavaakin, jos sattuu pitämään Ikean sohvasta, pyöröhirsistä ja keski-ikäisten naisten seurasta. Pyydystin joutessani kärpäsiä, jotka olivatkin mukavan rapea lähes kaviaarileivän veroinen välipala.
Kun tekivät sunnuntaina taas lähtöä, piilouduin vuodevaatelaatikkoon. Ne fasistit löysivät minut ja vangitsivat toistamiseen vaikka tein urheasti vastarintaa.
Olen tottunut matkustamaan ensimmäisessä luokassa, joten tämä oli melko raastava kokemus. Kirjailijana pystyn tällaistakin elämänkokemusta hyödyntämään. Kustantajani on tilannut minulta Nobel- kirjan työnimeltään "Vankileirien mökkimatka".
2 kommenttia:
Kisuparka! :-D
Kerttu, olet loistava kirjoittaja :)
Lähetä kommentti